Valintoja. Sitä tää meidän elämä on.
Mulla oli erittäin erilainen viikonloppu, hyvässä mielessä. Mutta samalla se oli myöskin hyvin omituinen. Päätä ehkä jopa sekoittava. Mihin helvettiin mä oon taas sotkeutunut?
Juuri kun mä alan asettautumaan pikkuhiljaa mun uuteen pieneen, mutta sitäkin ihanempaan kotiin, niin kaikki onkin jo yht'äkkiä eritavalla. Ensimmäinen vkl kun muutin tänne, niin frendi tuli mun luo auttamaa purkamaan tavaroita ja siinähän me turistiin ties mitä. Pääasiassa miehistä. Alkoholilla tuli leikittyä ja siitä oon tainnu postatakkin hieman. Seuraavana päivänä frendi päätti, että hänen ja hänen miehensä on parempi jatkaa eri teitä. Frendi ei meinaa oo ikin aikasemmi ollu sinkkuna ja halusi kokeilla ja ehkä hieman etsiä iteänsä. Mitä hän haluaa, miksi hän haluaa jne. Valinta jälleen kerran. Tämän valinnan jälkeen olen huomannut kaverini olevan iloisempi. Hän jaksaa touhuta pienen lapsensa kanssa ja muutkin pikkuaskareet näyttävät maistuvan aivan eri tavalla. Eli tämä oli siis hyvä päätös.
Noh, mullakin olisi valinnan paikka edessä. Mulla olis nyt tsäänssi lopettaa tää sinkkuelämä ja siirtyä parisuhde-elämään. Haluanko mä sitä? Mä oon aika kovasti tykännyt siitä, että oon saanut mennä ja tulla oman mieleni mukaan. Mulla on oma koti, missä kukaan ei sanele ehtoja. Eikä mun tarvitse tehdä näitä kuuluisia kompromisseja ja tyytyä vähempään. Aluksi olin vakaasti sitä mieltä, etten tule edes harkitsemaan tätä. Liian paljon huonoja muistoja ed. parisuhteesta. Sitä paskaa en halua enää läpi käydä. Mutta toisaalta, riskit kuuluvat elämään. Mitä olisi elämä ilman riskejä? Eli toisinsanoen, mä en tiedä yhtään mitä tehdä. Tiedän vain sen, että mä viihdyn hänen seurassaan ja that's it.
Noh, mullakin olisi valinnan paikka edessä. Mulla olis nyt tsäänssi lopettaa tää sinkkuelämä ja siirtyä parisuhde-elämään. Haluanko mä sitä? Mä oon aika kovasti tykännyt siitä, että oon saanut mennä ja tulla oman mieleni mukaan. Mulla on oma koti, missä kukaan ei sanele ehtoja. Eikä mun tarvitse tehdä näitä kuuluisia kompromisseja ja tyytyä vähempään. Aluksi olin vakaasti sitä mieltä, etten tule edes harkitsemaan tätä. Liian paljon huonoja muistoja ed. parisuhteesta. Sitä paskaa en halua enää läpi käydä. Mutta toisaalta, riskit kuuluvat elämään. Mitä olisi elämä ilman riskejä? Eli toisinsanoen, mä en tiedä yhtään mitä tehdä. Tiedän vain sen, että mä viihdyn hänen seurassaan ja that's it.
Noh, mennäänpäs toisiin asioihin. Mä sain eilen ostettua itselleni kellon. Tää kello ei oo mikä tahansa kello, vaan aivan ihana muumikello! Hintaa tälle kellolle tuli pari kymppiä ja nekin rahat meni lastensairaalaan. Järjestettiin eräässä facebookin muumiryhmässä nimittäin hyväntekeväisyyshuutokauppa. Pistin itsekkin sinne tavaraa myyntiin ja vastaavasti ostin ostin sieltä tavaraa.
Ja kyllä.. Olin silloin niissä halloween juhlissa Espoossa ja oli ihan mahtavaa! En tosin nähnyt kuin yhden ainoan suomalaisäijän, loput oli kaikki Ranskasta. Tai ainaki he, keiden kanssa juttelin. Ihan mahtavaa porukkaa!
Pukujen kanssa oli ongelmia, mutta loppujen lopuksi päästiin yhteisymmärrykseen. Hu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti