Tiedättekö sen tunteen, kun elämä tuntuu ihanalta ja ei ole huolen päivää?
Noh, se tunne oli mulla vielä tänään aamulla, kun olin Saksassa. Nyt? Mua kiukuttaa, vituttaa jne. Masentava arki. Yäh. Tahtoisin samantie lähtee jonnekkin, ihan sama minne. Kunhan pääsis vaan jonnekkin.
Musta toi Berliinin reissu oli ihan mahtava, muutamia juttuja jättäisin ehkä tekemättä, mutta kokonaisuudessaan loistava reissu. Niin kuin frendi sanoi muutama päivä takaperin
" Täytyy käydä ulkomailla, että saa happea " Tarkoittaen tuolla lauseella, että täällä Suomessa tukahtuu.
Ehkä tää tukahtuminen on myös niin henkistä kuin fyysistä. Ulkomailla kaikki tuntuu vain niin erilaiselta. Kuinka ihmiset käyttäytyy, kuinka sä käyttäydyt jne.
Mietin jopa kun istuin lentokoneessa, että millastakohan elämää lentoemännät viettävät? Tällä hetkellä haluaisin vaan lopettaa koulun ja lähteä reilaamaan. Tarkkaa kohdetta en tiedä, tekisin luultavasti töitä sieltä sun täältä, mistä nyt sattuisi vaan saamaan duunia. Ja miksi en sitten toteuta tätä upeaa ideaa nyt? Koska mulla on velvollisuuksia täällä. En mä halua rangaista mun pupua siitä, että sillä on vähän ailahteleva emäntä. Tänäänkin nti pupujussi osoitti jo mieltänsä ko en ole ollut hoivaamassa häntä ja söi mun yhden vyön.. Ja onhan mulla ensi viikolla tuo muuttokin. Jospa mä hetken kestän olla täällä ja sitten pääsen lähtee johonki?
Tavoitteena pidän kyl sitä, että pääsen viel tänä vuonna jonnekkin.
En sano, että olisin kiittämätön ihminen. Toki arvostan kaikkea mitä mulla on. Esimerkiksi perhettä, kavereita, katto pään päällä, koulupaikka jne. Joskus tulee vain sellainen fiilis, että tahtois enemmän. Tahtois saada niin paljon irti tästä elämästä kun vaan voi. Kerranha me täällä vaan eletään, right?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti