Tuleva sairaanhoitaja täällä moi

Tänään koulussa oli johtamisen kurssia ja pohdittiin millainen on hyvä pomo ja työntekijä.

Myöhemmin iltapäivällä tulikin soittoa, että haluanko mennä iltavuoroon ja tottakai mulle raha kelpaa.

Edellisestä keikastani kyseiseen paikkaan oli noin vuosi, joten hieman jännitti millaista siellä olisi.

Kauhukseni sain huomata, että miten rumasti jotkut puhuvat potilaille. Keikkalaisena on erittäin vaikeaa puuttua tilanteisiin, mutta tässä kohtaan oli pakko, varsinkin jos mennään hlökohtaisuuksiin.

Rupesin miettimään työvuoron päätteeksi, että mitä ihmettä näille hoitajille on käynyt.

En tiedä onko oma ammattietiikkani kasvanut opiskeluiden myötä, vai vaikuttiko aiempi luento asiaan, mutta mä voin fyysisesti pahoin, kun edes mietin miten huonosti jotkut kohtelee muita. Jos mä tarvitsen joskus apua, niin mä haluan hoitajan, joka oikeasti auttaa, eikä ole vain sormi pystyssä.

Me olemme ne, jotka pitävät potilaiden puolia. Me olemme ne, keihin he luottavat. Me emme ole heitä ketkä tuomitsevat.

Pidetään tästä kiinni, jooko?

Here I'm

Hei rakkaat pallokorvat,

Tässä on pidetty taukoa muutama kuukausi. Oon tarvinnut taukoa, että voisin jokseenkin sopeutua tänne takaisin. Kyllä, olen siis palannut reissuilta ja myönnettäköön, että kylmää kyytiä on saatu. Ei kulu päivääkään ettenkö miettisi reissua ja kuinka paljon haluan lähteä uudestaan. Pakko kuitenkin pusertaa tää koulu loppuun.

Noh, palattiin takaisin tammikuun puolessa välissä ja samassa pitikin muuttaa Helsinkiin. Koulu alkoi heti ja seuraavaksi alkoikin työharjoittelu. Aika vaan riensi, tosin onhan tuo ymmärrettävää kun yritin nähdä ystäviäni ja perhettäni.

Ehkä raainta oli huomata kuinka ihmiset polkee samoissa ongelmissa eikä mikään ole muuttunut. Ja ne asiat mitkä oli mahdollisesti muuttunut, niin eivät olleet välttämättä niin hyviä juttuja. 

Noh, täällä kuitenkin ollaa toistaiseksi, ainakin toistaiseksi. Kesätyöt alkaa kohta ja keksin tänään, että voisin ostaa itselleni kesäheilan. Ei, en puhu nyt ihmisestä, vaan autonraadosta, millä voisin körötellä kesällä ihan mihin vain. Tai ainakin sinne asti, minne se auto sitten sattuisi lahoamaan. Helpottaisi ainakin työmatkoja, jotka ovat rapeat 50km/suunta. 

Tää on myös ensimmäinen kesä, kun saan toimia sairaanhoitajana. Apua. Syksyllä vielä pitäis alkaa miettimään mihin syventäisi opintojaan. Tää oli mietinnän paikka. Oon aina tossa koulussa miettinyt, että haluan työskennellä mielenterveyden parissa, kunnes juttelin ystäväni kanssa ja hän muistutti eräästä hyvin vanhasta haaveestani, kun opiskelin lähihoitajaksi. Ensihoito. Ei hemmetti, millasta ois työskennellä ambulanssissa ?

Mietin tätä asiaa pari päivää ja tänään rohkaistuin heittää ensihoidon puolelle paperit vetää. En heittänyt papereita vetämään ainoastaan Helsinkiin, vaan aikalailla pitkin Suomea. Muuttaisin jopa mielelläni pois Helsingistä, mikä kuulostaa ehkä hullulta. Vastahan mä tänne muutin. Mutta todellisuudessa mulla on edelleen sopeutumisongelmia täällä. Mä en tunne tätä paikaa kodikseni. Ja mua ahdistaa tää paikallaan olo.

Onneksi mulla on kuitenki huippukaverit, keille voin tilittää asiasta kuin asiasta ja sain myös reissuni aikana uusii kamui, keihin pidän päivittäin yhteyttä. Nytkin yksi ystäväni Meksikosta pyytää, että muutaisin hänen kanssaan Espanjaan. En tiennyt aluksi kuinka reagoida tähän, koska kun tutustuimme, hän kehui omaa kotikyläänsä ja vannoi ettei koskaan poistuisi sieltä. En tiedä mitä sielä on tapahtunut, kun hän puhuu, että haluaa mennä Espanjaan töihin tienaamaan rahaa. Noh, en ainakaan vielä ole menossa mukaan. :>

Hedelmät - voi juku kuinka kaipaankaan niitä. Tuoreita mangoja ja avokadoja. Jösses. Ja ette tiedäkkään mikä hinku mulla on kokeilla kaikkea mahdollista täällä, ettei aika käy pitkäksi. Esimerkiksi snoukkaamisesta on tullu yks mu lempparijuttui. En todellakaan oo hyvä siinä, mutta tykkään harjoitella.

Mitä muuta tähän aikaan on mahtunut? Noh, koulua, työharjoittelua, ystäviä ja perhettä. Siihen mun aika on mennyt. 

Kävin kaksi viikkoa sitten Oulussa, eräässä miitissa ja tutustuin sieläkin mahtaviin ihmisiin. Enpä malta oottaa seuraavaa Oulu kertaa! Mahtavinta tässä tapaamisessa oli se, etten todellakaan tuntenut ketään entuudestaan, vaan hyppäsin avoimin mielin heidän sekaan. Kannatti!

Tauko on ohi, Taina on takaisin täällä. Seuraavaan kertaan siis \o/

Apua, takaisin Suomeen?!

Paniikki. Mulla on enää käytännössä kolme päivää nauttia lomasta, ennen kuin mut väkisin revitään takaisin Suomeen. Ei, mä en halua.

Kaikki asiast, mistä oon oppinu tykkää, niin viedään multa pois. Mä en pidä tästä ajatuksesta. 

Joudun taas luopumaan näistä ihmisistä, keihin oon tutustunut. Tunnen melkein kaikki paikalliset tällä saarella, ja tääl on kotoisaa. Ollaahan me pelkästään tällä saarella vietetty aikaa kohta yhteensä 2viikkoa. Loma aloitettiin täältä, ja tänne se päättyy. Isla Mujerekseen.

Tämän reissun myötä oon oppinut yhtä sun toista asiaa. Esimerkiksi epäilen vahvasti onko mun paikka tosiaankin Suomessa. Koulut täytyy hoitaa ja pohtii tämän jälkeen asiaa uusiksi. 

Nyt mulla ois Suomessa edessä heti muutto Helsinkiin ja koulun penkille käytännössä samantien. Koekin on tulossa, mitä en saa mokata. Apua, mua stressaa jo nyt.

Saanko jäädä tänne?

Reissun ehkä upeimpia kokemuksia oli uiminen haiden ja rauskujen kanssa. Ja ei, ne hait ei ollu vaarallisia, vaan eräänlaisia "hoitajahaita", joilla ei oo hampaita, millä vois palotella sua. 

Mexico ja Belize on aivan mahtavia paikkoja, eikä kuukaus riitä mihinkään jos haluaa matkustaa pikkuhiljaa, niin kuin me. Guatemala jäi tällä erää arvoitukseksi, mutta mulla on kutina, että se ei ole kauaa arvoitus.. Samoin Mexico-city, se paikka pitää vaan nähä! 

Tämä on luultavasti viimeinen postaukseni maailmalta. Seuraavan kerran musta kuulee todennäköisesti muuton ja kokeen jälkeen. Äh, ei nappaa yhtään.. Onneksi mulla on sentää läjä kuvia, joita voin tsiigailla hyvillä mielin.

Haluan kuitenkin kiittää kaikkia, ketkä olivat mukana tavalla tai toisella mukana reissussa. Te teitte tästä matkasta täydellisen, kiitos. <3

Mä lähden nauttimaan ulos tästä auringosta, ja yritän imeä mahdollisimman paljon sen energiaa ennen kuin tuun sinne pimeään Suomeen. 

Happy new year!

Jälleen vaihtui vuosi iloisissa merkeissä, tottakai. Ensimmäistä kertaa tosin pitkään aikaan vietin sen "yksin", sinkku uusvuos ja täytyy sanoo, että oli ehkä paras vuoden vaihde ikinä. Ehkä asiaan vaikuttaa nää Belizen jumalaiset maisemat? 

Tänään (kiitos krapulan) on ollut aikaa miettiä millainen vuosi 2014 olikaan. Henkisesti edellinen vuosi oli ehkä yksi raskaimmista, mutta vastaavasti antanut eniten. 

Olen muun muassa saanut uuden "siskon", jonka kanssa voin jakaa kaiken, ja niin oon tehnytkin. Niin ilot kuin surut. 

Koen, että olen muuttunut ihmisenä. Tiedän, että jokainen sanoo tätä, mutta uskon olevani nykyisin avoimempi ja välittävämpi. Tämä ehkä näkyy parhaiten siinä, etten enää pidä niin tiukasti kiinni "mun omasta tilasta", vaan oon tottunut, että suurin osa ihmisistä haluaa koskea sua esim olkapääst, ku puhuvat sulle. Ja voi pojat että täällä tykätään halailla. :D

Oon tutustunu myös huippu ihmisiin, joista aion pitää kiinni ja lujaa. 

Tiedän, että kuulostaa hullulta, mutta eniten kaipaan Budapest-elämää. Se arki oli ihanaa, kuntosalia ja kavereiden kanssa leikkimistä. Tiedän kun palaan Suomeen, että joudun siihen oravan pyörään ja masentavaan arkeen. Mulla ei oo yhtään ikävä sitä. 

Raskaimpia asioita ovat olleet ero ja uusien asioiden opettelu. Hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Tietenkin on raskasta olla erossa perheestä ja kavereista, mutta onneksi on whatsapp, jonka avulla voin olla yhteydessä minulle tärkeisiin ihmisiin :)

Siispä, tehdään tästä vuodesta vielä parempi. 

Uskalla yrittää, uskalla haaveilla ja toteuttaa haaveet. Uskalla olla oma itsesi. 

White nigga kuittaa ja marssii nukkumaan. Hyvää uuttavuotta teille kaikille!

Bacalar

Kaksi päivää Bacalarissa takana ja ollaan (jälleen kerran) nautittu upeista maisemista. 

Tää paikka ei ole kovin suuri, joten lyhyt pysähtyminen riittänee tämän paikan kohdalla. Tää kylä ei ole oikeastaan turistien suosima paikka, joka näkyy siinä, että isoja kauppoja ei ole ja tää on tosiaan pieni kylä. Hostellitkin ovat vaatimattomia, koska ihmiset pysähtyvät tähän vain hetkeksi ennen kuin jatkavat matkaansa.

Myöskin siitä tiedät olevasi kaukana kotoa, kun kaikki tuijottavat sua. Olet erilainen, et samanlainen kuin paikalliset. Muutamat lapset ovat hämmästyneinä tuijottaneet meitä ja huutaneet innoissaan jotain omalla kielellänsä. Myöhemmin kuulin, että lapset eivät olleet ennen nähneet valkoihoisia blondeja.. Ah.

Ja tämä on muuten ensimmäinen paikka, jossa en edes minä suostu dallailemaan kadulla yksin pimeässä. Kun saavuttiin tänne, niin otettiin taksi n 600-900m matkan takia, koska oli pilkko pimeää. 

Kulkukoiria täällä on jonkinverran. Yhden koirista olin jo tuomassa Suomeen, kun tämä ihana hurtta seurasi minne tahansa meninkään, siis jopa kauppaan. Pakkohan mun oli ostaa tälle sydämenvalloittajalle herkkua ja siinä silmän räpäyksessä, kun viimeinen biitti hulahti kurkusta alas, katosi samassa mun ihana hurtta. 

Kohta puoliin pitäisi nappaa bussia alle ja matkustaa Chetumaliin. Siel olis tarkoitus selvittää millä päästäisiin San Pedrosta Belizen saarille, vai mennäänkö saarille Chetumalista. Aikamoista!

Tääl Mexicos oon muute aivan rakastunut mangoihin! Niin tuoretta ja pehmeää. Oon joka päivä yrittänyt haalia itselleni edes yhden mangon, mutta valitettavasti nämä herkut ovat myös paikallisten suosiossa..

Musta on myös ihana kuunnella hostellitoverien kokemuksia tästä maasta. Aamukin alkoi lupaavasti, eräs nuorimies briteistä aloitti keskustelun;

" Mä en tiedä miten selviän tästä maasta, kun paikalliset naiset suorastaan hyppii syliin ja melkein kosii kadulla " 

Haha, onkohan kaikilla "valkoihoisilla" miehillä täällä yhtä rankkaa ? Olis kiva tietää.

Nyt täytyy mennä tsekkaamaan kamat, kohta pitää luovuttaa hostellihuone ja lähteä reissun päälle. 

Nauttikaa te siis siitä ihanasta lumesta, kun me suorastaan kehrätään tässä auringon valossa <3

Goodbye Playa del carmen

Tänään olisi lähtö täältä Playa del Carmenista. Hostelli on ollu kiva ja tääl on tutustuttu muutamiin kivoihin tyyppeihin.

Eilen ei tullut tutustuttua paikalliseen joulun viettoon, koska paikalliset olivat (yllätys sinänsä) kadonneet kaduilta. Ei se mitään.

Oltiin eilen uimassa kilppareiden ja rauskujen kanssa. Kyllä, luit oikein. Jäätävän kokosten rauskujen kanssa. Se piikki pelkästään oli noin mun pitune. Siinä napitettii toisiamme hetken, kunnes rausku suuttu mulle. Siinä si kauhottii vettä tuhatta ja sataa eteenpäi. Haha. 

Rupesin funtsii eilen illalla miten erilaisia olemmekaan toisillemme ja ymmärsin, että jokainen kohtelee sua just niin kuin sallit heidän kohtelevan sua. Jos ihmiset kohtelee sua tympeesti, syy on luultavasti siinä, että hyväksyt asian. Kävin eilen illalla pienessä mielessäni jokaisen ihmissuhteeni läpi ja pohdin miten mulla on niin erilaisia ihmisiä ympärillä. Jotkut ovat ns hyvänpäiväntuttuja, keiden kanssa jutellaan esimerkiksi säästä. Tai parisuhteet, sama pätee niihin. Jos annat kumppanis kohdella sua kuin paskaa, niin kuinka hän voisi arvostaa sua? 

Kaikki lähtee siis siitä, kuinka kohtelet itseäsi ja kuinka annat muiden kohdella itseäsi. Tässä teille hieno päivän viisaus. Tai teille, illan viisaus. 

Nyt jatkan kokeisiin lukua. Yeaa, kokeet. Hyh.. 

Buon natale

Feliz navidad!

Aivan mahtavaa viettää erilainen joulu. Viime vuonna vietin joulun exäni vanhemmilla, muuten vuorotellen töissä että oman perheeni kanssa. 

En ole koskaan ollut juuri "jouluihminen", mutta tämä joulu sopii meikäläiselle oikein hyvin! 

Miettikääpäs, ei tarvitse kuunnella jatkuvalla syötöllä niitä samoja joululauluja eikä kestää sukulaisia. Haha, ihan mahtavaa.

Täällä meidän hostellissa jokainen kokkasi jotain, joka jaettiin kaikkien kanssa. Eli ideana oli buffee, joka oli mieletön. Aluksi hieman pelkäsin, että pöytä on täynnä erilaista fisuu, mutta ei onneksi. Myös saimme ihanan joulukuusen tänne ja jokainen kirjoitti lapulle omalla kielellänsä hyvää joulua. Magee idea!

Tärkeintä täälläkin oli viettää aikaa yhdessä, vaikka toisiamme emme niin hyvin tunnekkaan. Tai noh, ei ainakaan kaikkia. 

Täällä(kin) otetaan alkoholia jouluna, toiset rankemmalla kädellä kuin toiset. Jossain vaiheessa huomasin, että me oltiin tyttöjen kanssa karkaamassa klubille, mikä oli mielestäni loisto idis, sillä en enää kestänyt hostellin "vegaanitytyi". Siis oikeesti, mulla ei oo mitään vegei vastaan, mutta jos mimmit, jotka on 28v (!) käyttäytyy kuin 18v, niin jotain on pielessä ja pahasti. Nää tsirpulat selosti jokaisen haukkaamasi palan jälkeen kuinka kana ei saanutkaan elää, koska sen piti päätyä kirveen alle - minun takiani. Ja samalla kun nää tsirpulat selitti näitä tarinoita, niin he söivät kananmunia. Mitä vittua, oikeesti. Kananmuna ei oo kuulemma niin justiisa, koska se ei oo ehtinyt kehittyä. Samalla he hyppivät ruokapöydällä, joka oli kuulemma mielettömän hauskaa. Parasta oli potkia lautasia ihmisten syliin.Selvä, nyt baariin, ennen kuin vegemimmit seuraa peräs.

Baarikierroksella huomasin, kuinka " ilmaisen viinan bileet " sai aivan uuden merkityksen. Täällä saat teksushotin ilmaiseksi mistä tahansa, kunhan menet vain sisään. Arvatkaa vaan, ketkä kävivät siis melkein kaikissa baareissa hakemassa shotit. Jep, me. Lopulta löydettiin baari, jossa sai mimmit juua teksuu nii paljo ku halusivat - ilmaiseksi. Wtf. Sinnehä me jäätiin. Muutamia shotteja, joraamista ja hauskanpitoa. Sitä se eilinen oli. Tosin yllätin itseni ja lähdin ensimmäisenä kotiin. Teksu ei oo koskaan ollut oikee mun juttu, siispä lähdin mieluusti hostellin omiin kinkereihin.

Tänään paikalliset juhlivat täällä joulua. Saas nähdä eksytäänkö seuraamaan tätä tapahtumaa. Mutta ennen sitä, mä haluan uimaan kilppareiden kanssa. Ostin jopa tän takia itselleni eilen joululahjan, snorklauskamat! Ette tiedäkkään miten ihana tääl on snorklaa ja tsiigailla fisuja ja mitä kaikkea jännää vedestä löytyykään! :))

Mutta nyt mä meen repii Jaanun ylös. Kello on jo yli yhdeksän ja mä haluun uimaan. Jouluja teille kaikille siis! :)