Viikon kuulumisia

Moi,

On ollut tässä nyt vähä yli viikko taukoa. Oon tietoisesti pitänyt hieman etäisyyttä tähän blogiin, koska mulla on ollut kauheesti tekemistä. Esimerkiksi viikko sitten tutustuin uuteen lajiin, johon menin ihastumaan tosta noin vain; Seinäkiipeilyyn. Käytiin kaverin kanssa katsomassa Pasilan seiniä, missä kaveri muutenki jo käy. Pienehkö pakokauhu meinasi päästä iskemään, kun paikan työntekijät halusivat multa nimmarin paperiin, missä vapauttaisin heidät kaikesta vastuusta mitä mulle sielä tapahtuisi. Ensin luulin tätä leikiksi, "onpas huumorintajuista sakkia, hehe", mutta ei se ollutkaan leikkiä! Suhteellisen usein kuulemma sielä tuhoutuu nilkat ja kaikkea kivaa tapahtuu. Mua alko jännittää, näin jo pienessä mielessäni, kuinka Tainaa kuljetettaisiin seuraavaksi ulos rakennuksesta arkussa. Fuuck.

Eikä siinä, sain vasta päivää ennen kiipeilyä kuulla, ettei me kiipeillä vaijereiden kanssa, kuten mä olin koko ajan kuvitellut. Kiipeillään siis ilman mitään, okei. Kuolema, täältä tullaan.. Loppujen lopuksi kun päästiin itseasiaan, niin herrajestas miten vaikeaa, ärsyttävää ja hauskaa se voi olla! Kädethän siel menee äkkiä joo paskaksi, mutta miten koukuttava joku laji voi olla? Oltiin pari tuntia sielä kiipeilemässä ja heittelemässä läpyskää, kunnes muut puuhat kutsu meitä. ( Lue; koulutyöt, jes.) Kyllä, mä käytin perjantai illan siihen, että sain tehtyä erään esseen pois. En ollut kreisibailaamassa, en mitään. Mä vaan tein koulujuttuja. 

Itseasiassa, mulla meni koko viikonloppu aikalailla koulutöihin. Kun yhden työn sai valmiiksi, niin piti aloittaa toista. Tää on niin väärin. Nuoruudesta pitäisi nauttia - sanovat muut, mutta millä perkeleen ajalla, kun olis koulutehtäviä ties kuinka paljon! Eilenkin mulla oli tentti, mihin koitin lukea. Sain mä suhteellisen hyvin luettua, mutta näköjään ihan eri asioita. Pieni shokki ja vitutus kurkisti eilen ja vilautti kasvojansa kun näin kokeeni. Noh, sain rustattua kokeen täyteen tekstiä. Nyt vaan toivotaan, että se koe meni niin kuin piti.

Maanantainakin käytiin kiipeilee ja oli jälleen huippua. Tosta hommasta tulee vaan niin perkeleen kipeeks kädet, olkapäät ja hartiat. Lauantaina meinasin kuolla hartiasärkyyn. Onneks sain kaverin hieromaan niitä, hu. Eilenki oli hirvee hinku lähtee kiipeilee, mutta ei tässä oo aikaa ennen ensiviikkoa lähtee kiipeilee! Tänäänki on Katjan ja Samin muutto pois Lahest. Toivottavasti ne on pakannut, että muutto menis mutkattomasti. Meitsi istuu meinaan ensin koulunpenkillä kiltisti klo 15 saakka, jonka jälkeen suunnistan mun vanhemmilleni, missä mun upea kaara on odottamassa mua. Tämän jälkeen pääsen jeesimään muutossa. 

Keskiviikkonaki oli muuten koulun pikkutuhmat pikkujoulut ja lähdin käymään näissäkin. Niin kuin varmasti moni muukin. En tosin koskaan mennyt baariin asti, vaan luokkalaisille, missä ne oli alottelemassa ennen baariin lähtöö. Voitteko kuvitella, että minä ja Katri oltiin ainoat, jotka oli pukeutunut teeman mukaisesti? Oli niin alaston olo.. Mulla oli meinaan mekko, jonka kaula-aukko oli aika runsas, ja Katrilla oli musta verkkopaita päällä, jonka läpi näkyi hänen rintaliivit. Miks muut ei ollu pukeutunut näihin juhliin? Ihme touhuu. 

Ainiin! Arvatkaa mitä! Mä tilasin viime viikolla itselleni kivoja juttuja.. Ensiksi huusin itselleni huuto.netistä yhden lemmapari mukeistani, Iltapurjehduksen!

Eikö ookkin ihana, kaunis ja TÄYDELLINEN muki! Ah, me like <3

Se, että olisin jättänyt törsäilyt tähän, niin eiii... Mä oon meinaan niin pitkään halunnut itselleni ulkoisen kovalevyn, että päätin tilata sen. Mun kuvat ei enää tuu katoamaan bittiavaruuteen, kun kone päättää irtisanoa sopimuksemme. Ehei. Mut enkös mä mennyt tilaamaan itselleni samalla Ghd;n <3 Oon NIIN pitkään halunnut itselleni kunnon suoristinraudan, joka puree tähän mun "afroon". Muilla saan muun tukan suht okei kuntoon, mutta nää mun "ongelma-alueet", eli otsis ei tahdo millään pysyä suorana. Oha tuol muitaki haivenia, mikä ei tahdo kuunnella käskyjä. Mut Ghd;lla oon saanu ne aina kuuntelee käskyjä, joten en malta oottaa.. Itseasiassa vähän salaa toivon, että paketti tulisi tänään, koska onhan nyt Perjantai :) Sais viikonloppuna leikkii uuden raudan kanssa. <3

Tämmösen menin tilaamaan ja hintaa tuli kaunokaiselle n. 127€, mikä on siis suht edullinen, jos verrataan paljonko tämä olisi Suomessa maksanut.. :)

Mutta, nyt käy tän likan tie kohti koulua. Katsellaan taas!

Ps. Hyvää perjantaita jokaiselle!

Levoton tiistai

Moi.

Tänään on tiistai ja mä oon ollut yksi levoton sielu. Koulupäivästä ei meinannut tulla mitään, koska heitettiin suht rajua läppää kavereiden kesken. Melkein jo hävetti itseänikin meidän jutut. Ehkä me rikastettiin jonkun muunkin päivää? 

Ensi viikolla olisi meidän koulun pikkutuhmat pikkujoulut ja meninpä ostaneeksi sinne lippua. Miten näin kävi? Mä vaan ajauduin muiden mukana ostamaan lippua. Hupsista. Pitäisi kai sit alkaa miettimään sinne jotain asua. Toisaalta juhlat on kyl pirun huonoo aikaan, kun seuraavana päivänä mulla on koulua heti aamusta ja illalla on tenttiä. Fuck. Ehkä mä selviydyn tästä. Ja kuka sano, että niis kinkereis täytyy olla loppuun asti? Niinpä.

Katja ja Sami on nyt meiä vanhassa kämpäs Lahes. Saivat meinaan tsäänssin opiskella järjestyksenvalvojiksi. Jep. Ei siinä, että Sami opiskelee, koska Samin voisin itsekkin nähdä (ehkä) harjoittamassa tätä ammattia, mutta Katja.. Apua. Mä sain kauheet naurukohtaukset ku Katja kerto tästä. Siis meiän pieni 40kg pikku tyttö järjestyksenvalvojana? Ottaakohan sitä kukaan todesta? Eri juttu jos Katja on jurrissa, koska silloin tämä suloinen tyllerö muuttuu erittäin rääväsuiseksi akaksi. Eipä tässä voi muuta, kuin pitää peukkuja pystyssä ja toivoa, että hän pärjää muiden korstojen joukossa :D

Ettei päivä kävisi liian tylsäksi, voisin tehdä hetken taas koulutehtäviä, niin voin illalla syventyä muihin asioihi ;> 

Ps. Tää biisi on soinu meitsin päässä aivan liian kauan!

Kuka tekis mun esseet?

Kukkuluuruu taas pitkästä aikaa.

Hiljaiseloa vietetty taas ja en tajua edelleenkään mihi tää aika aina vaan katoaa? Viime viikolla kävin leffassa, käytiin katsomassa Leijonasydän ja tultii kaverinkaa siihen lopputulokseen, että kyseistä leffaa markkinoidaan aivan väärin. Yleensä mä en ees lähe kattoo finskileffoi leffateatteriin, joten tää oli ny frendin ansiota, että mentiin. Elokuvassa oli menevä juoni, mutta herranjestas.. Miksei kukaan mainostanut, että leffassa Jasperin penis näkyy? Siis tällaiset asiat täytyy AINA kertoa ja heti.

Enkä muuten ollut ryypiskelemässä, koska on hieman kipeä olo. En halua tätä räkätautia pahemmaksi. Nöynöy. Eli suht rauhallinen viikonloppu. Itse asiassa kävinpä myös Heurekassa! Harvemmin tulee käytyä siellä. Tällä kertaa mua houkutteli sinne ”hulluus” näyttely. Pakkohan mun oli myös ammatillisessa mielessä, lähtee katsomaan mitä Heureka tarjosi tietoa ”hulluudesta” mitä en tietäisi vielä. Käytiin myös katsomassa tää ”Mars” näyttely, mikä oli myös mielenkiintoinen. Ja tää näyttely oli myöskin paljon suurempi kuin ”hulluuden” puoli. Molemmat oli itse asiassa niinkin mielenkiintoisia, että tuli pyörittyä Heurekassa n. 4tuntia. Enpä oo ennen tutkinut niin tarkkaan kaikkia niitä esityksiä, mutta nyt voin kehua, että kaikki on syynätty ja tarkkaan!

Valitettavasti Marsin puolella meni niin pitkään, että menetin muutaman videon Hulluuden puolelta, koska aika ei enää riittänyt. En myöskään päässyt kokeilemaan mielenterveyslautapeliä, koska siinä oli koko ajan porukka. Ymmärrettävää tosin. Eikä ne videot juuri mua haittaa, koska ne oli muiden ihmisten tarinoita, kuinka he ovat selvinneet diagnoosista huolimatta – tai oppineet elämään diagnoosin kanssa. Ehdin nähdä muutaman videon ja töissähän näitä näkee aina välillä.

Tää viikko menee varmaan taas kouluhommien kanssa, niitä on rästissä jonkin verran. Joten jospa alan kirjoittamaan tehtäviäni pikkuhiljaa, että saadaan tuota tehtävälistaa lyhyemmäksi, eiks ni.

Seuraavaan kertaan siis! J

ps. arvatkaa mitä ostin lauantaina? 8)

Lomalle lompsis

Siis miten YKSI ihminen voi saada vitutuksen nousemaan nollasta sataan parissa hassussa sekunnissa?

Meillä oli tänään koulussa meidän ryhmätyön esittely, mistä oon aiemminkin kirjoittanut. Saattohoito ja kuolema monikulttuurisuudet huomioiden. Me oltiin viimeinen ryhmä joka esitti tekeleensä. Minä käytännössä alotin tän työn esittelyn ja seuraavaksi olisi ollut toisen naikkosen vuoro, mut eih.. Hän mielummin lähti spekuloimaan mitä olin äsken kertonut kuin olisi lukenut omat tekstinsä powerpointista. Hän ei edes tiennyt mitkä oli hänen tekstiään ja mitkä eivät. Annettin hänelle paperi käteen, missä olisi laajemmin näitä asioita, mitä hän oli kirjoittanut, ei toimi. Tässä kohtaa mulla alko jo hirttää hermot kiinni, mutta en tietenkään voinut sitä näyttää - mehän oltiin luokan edessä kertomassa meidän työstä. Toinen ryhmäläinen kertoi tämän toisen diat ja jatkoi niistä omiin dioihinsa. Siis mitä vittua.. Tämä kys. hlö on aiheuttanut muutenkin erittäin paljon eripuraa luokassamme, koska hän omaa erittäin kärkkäät mielipiteet. Joskus mietityttää millä perusteella kouluihin otetaan opiskelijat kouluihin. En yleensä lähde mukaan tämän hlön nälvimiseen, koska en koe sitä aiheelliseksi, mutta kyllä se vituttaa kun yksi hlö pilaa käytännössä koko ryhmätyön. Onneksi tää ryhmätyö on nyt historiaa ja toivottavasti opettaja ymmärtää arvostella meidät muut erikseen numeroita pohtiessaan, ettei mieti meitä ns. kokonaisuudeksi. Me olemme yksilöitä, jumalauta.

Tänään oli myös koulussa Gerontologian tentti, joka suoritettiin ryhmätenttinä. Saatiin paljon kirjoitettua, mutta aika loppui kesken. Muutama osa-alue jäi kirjoittamatta, joten voitte kuvitella sen vitutuksen määrän, kun toinen luokkalainen sanoi, että he saivat n. 40min extra aikaa tehdä työtä, koska eivät ehtineet saada tenttiä valmiiksi ajoissa. Siis tossa ajassa meiänki ryhmä olisi ehtinyt saada tentin valmiiksi. Meidän ryhmä katsoi ensimmäisenä mitä vaaditaan, että saa K5-arvosanan. Siihen vaadittiin paljon tekstiä. Eli se on vissi, että jos tää toinen ryhmä saa K5 ja me ei, niin käyn juttelemassa opettajalle. Ei se ole reilua meitä muita opiskelijoita kohtaan, että jotkut saavat enemmän aikaa kuin toiset.

Eli tänään Tainalla on vitutuskeskiviikko.

Mun oli tarkoitus tänään mennä kylään mun isovanhemille, mutta en mä halua mennä sinne kiukkusena. Varsinkaan kun mun oli tarkoitus pyytää mummoa mukaan erääseen koulutehtävään. Tarvitsen siis haastateltavan ja mun mummo ois täydellinen tähän tehtävään. Täytynee mennä huomenna ennen kuin työt alkaa. Näin on kaikille parempi.

Mä muuten varailin ensikevääksi itselleni harjoittelupaikan. Maanantaina aukesi tämä kuuluisa jobstep, minkä kautta me varataa harjoittelupaikat. Arvatkaa kaatuiko tää järjestelmä maanantai illalla, kun jobstepin oli määrä aueta? Kaatui. Kysykää vaan kuinka monesti. Arvatkaa oliko parhaimmat paikat jo mennyt, kun pääsin takaisin kirjautumaan sisään? Kyllä. Lopulta keksin, että katson mitä Lahdella on tarjota, ja tsädäm! Sieltä löyty paikka Lahe sairaalasta - keuhkoilta. Varattu, jes. Seuraavaksi jo pohdinkin noita matkoja ja mitä helvetin järki mun on sahaa tätä väliä - TAAS! Puhumattakaan kustannuksista.

Seuraavana päivänä aukesi kirurgian puolen harjoittelupaikat varattavaksi. Nää on siis porrastettu, jokaisena päivänä aukee erialan harjoittelupaikat. Päätin vetää riskillä ja perua keuhkoje paikan ja ettii paikan lähemmältä. Jumalauta mitä sotaa taas. Olin koneella klo 1500 ja tää ohjelma aukes klo 1800. Taas kävi sama, ohjelma kaatu samalla hetkellä kun painoin "varaa nämä viikot". Kiitos vitusti - taas. Vihdoin kun pääsin kirjautumaan takaisin järjestelmään nappasin ensimmäisen kirurgian paikan Vantaalta mitä löysin ja jumalauta! Mä sain sen! Tämän riemun jälkeen mietin, että minkähän alan kirurgian paikan onnistuin varaamaan itselleni. Nauru loppui kuin seinään. En tiennyt olisiko mun pitäny itkeä vai nauraa. Taina varasi juuri 7vkon harjoittelun urologiselta osastolta. Siirryin yläpäästä alapäähän. Jes. Lopulta päätin sekavintuntein ottaa tän harjotuksena. Pääsenpähä katetroimaan niin perkeleesti ja oppimaan uusia asioita - sitähän mä olin halunnut. En halunnut harjoittelupaikkaa meinaan vanhusenhoitokodeista, koska en usko oppivani niistä niin paljoa mitä voin oppia esim. kirurgian puolelta. Ja onhan tää mun mielestä hauska juttu. En meinaan olis ikinä uskonut, että meikä menee harjoitteluun urologiselle osastolle. Haha. Mikäs tässä. 

Ettei elämä kävisi liian helpoksi, niin voisin alkaa työstämään toista ryhmätehtävää. Ah, tänä syksynä melkeinpä jokainen tehtävä on ollut ryhmätehtävä, enkä usko että nää tähän loppuis. Haha, uni seis.

Katsellaan taas siis myöhemmin!

Ps. tänään alko koulusta VIIDEN päivän vapaat! Jeij <3

Maanantai - argh

Miks viikonloput katoaa aina liian nopeasti? Mä en tajuu.. Tänä aamunaki väsytti niin paljon, etten meinannut saada itseäni ylös sängystä.

Noh, mun piti eilen kirjotella tänne, mutta se jäi. Oli taas liikaa tekemistä. Eli hyvää iskäpvää vähäse myöhässä.

Itselläni päivä kului siihen, että kävin syömässä vanhemmillani, jonka jälkeen käytiin isovanhemmilla. Ei ookkaa hetkeen ollut niin hauskaa kahvipöydässä kuin eilen. Katjalla oli meinaan suhteellisen hyvä darra ja kärsi siitä. Muutaman kerran nti kävi purjoomassa ennen ku ees päästii lähtee isovanhemmille. Mielenkiinnolla seurattii broidin kanssa Katjan ateriointia. Millonkoha kakku tulee ylös - idealla. Valitettavasti odotettiin turhaan..

Ainiin, se yönäytös oli ihan mukavaa vaihtelua, mutta ei meitsi uskaltanut ottaa ko yhen drinksun enne leffaa. En halunnut riskeerata sitä, että tulisi edea nousuhumalaa. Plus Teerenpeli oli ihan täynnä. Se on kuulemma "parempien ihmisten paikka". Mitähä helvettiä mä siinä tapauksessa tein siel?

Ylihuomenna olis jälleen tenttiä, ja sen jälkeen mun elämä palautuu hetkeksi normaaliksi. Ei tartte olla nenä kiinni kirjoissa. Mutta mun pitäs päättää tänään mihin haluan työharjoitteluun, apua. Tänään illalla meinaan aukeaa eräät nettisivustot, josta meidän olisi tarkoitus varata mieleiset harjoittelupaikat. Taina on siis koko illan koneella kiljumassa, kun mikään ei mene niin kuin pitäisi..

Nyt jatkan luentoa, aamun avautumiset on suoritettu. Onnea maanantain kestoon!

Kuuma ja polttava peruna

Ensimmäinen tentti ohi ja nyt mun pitäisi kiltisti kaivaa kaapista seuraavaa kirjaa esille. Oh my.. Onneksi tentti onkin ryhmätentti, eikä yksilö, niin kuin aluksi oli puhetta. Eihän helv. kenelläkään ole aikaa lukea jäätävän kokosia kirjoja alusta loppuun. Ei ainakaan mulla.

Tää viikko ei oo muutenkaan mennyt niin ko suunnittelin. Esimerkiksi keskiviikkona ajattelin tehdä hyvää sisäfilettä uunissa perunoiden kera. Siirsin vuokaa hieman, missä tää paisti oli. Herrajestas. Se saatanan leivinpaperi oli yht'äkkiä ilmiliekeissä! Muistaakseni oon maininnut täällä, että jos mä jotain pelkään, niin se on tulipaloja. Siis mä jäädyin ja menin paniikkiin. Epätoivoisesti koitin puhallella liekkejä, kun sain laitettua tämän palavan vuoan uunin päälle. Ei auta, ylläri sinänsä. Pahensin vaan tilannetta, kiva.. Lopulta päätin vain tuijottaa tätä vuokaa. Pakkohan sen on jossai vaiheessa sammua? Noh, lopulta se sammukin. Tuijotin silti erittäin tiiviisti vuokaa pitkään, ennen kuin tein mitään. Mistä asti leivinpaperit on ollu noin tulenarkaa? En kyl hetkeen tee uuniruokia..

Eikä tuo eilinenkään mennyt niin kuin piti.. Mulla oli koulussa kiljuva nälkä ja ootin innolla, että päästiin luennolta safkikselle. Otin ruokaa, mistä aattelin dikkaavani. Maksoin ja menin kavereitte pöytään. Ei muuta ko haarukallinen ihanaa ruokaa suuhun ja.. Hyi helvetti. Mä otin jotain kalakastiketta. Oksennus. Taina järsi ruoaksi leipää ja vettä. Vitutus? 10+. Ensi kerralla tarkistan moneen otteeseen mistä otan ruokaa!

Kävin myös tänään vanhemmillani pitkästä aikaa. En viitsi silloin kauheasti kylästellä kun on tenttejä tulossa, vaan haluan lukea rauhassa. Hyvä että sain kahvini pöytään ja perseen penkkiin, niin jo alko kuumotus. On se kivaa olla niin ihana ihminen, että muut ihmiset pohtii mitä mä teen ja kenen kanssa meen :) En usko, että sain heidän tiedonjanoa tyrehtymään, mutta ainakin se riitti hetkeksi. I hope so?

Perjantai ja mitä mä aion tänään? Voin kertoa, ettei nollaaminen ole suunnitelmissa, vaan erikoisempaa! Aion mennä yönäytökseen tsiigaamaan leffaa! Ennen tätä drinksuille. Ihan mahtavaa ja mielenkiintoinen marssijärjestys. En ookkaa ennen kokeillut tätä näin päin, joten pakkohan se on testata miten toimii. :)

Nyt mä aion nauttia tän ihanan kylmän heinekenin ja rentoutua. Ah, tätä mä oon tarvinnut.

Tuesday

 Hola,

Vastahan oli viikonloppu ja nyt on jo tiistai. Tää aika menee pelottavan nopeasti. Juurihan mä postasin teille mun viikonlopusta ja kuinka kivaa mulla oli. Nyt mulla on kaikkea muuta ku kivaa. Mulla on jäätävä läjä koulutehtäviä, mitkä pitäs hoitaa pois alta. Puhumattakaan tenteistä. Stressi. 

Oon huolestunut mun rahan käytöstä. Mihin ihmeeseen mun kaikki rahat katoaa? Täytyy alkaa pitää jonkinlaista kirjaa menoista. Ei tää voi mennä näin, että elelen kuin prinsessa alkukuun ja ikäänkuin rotta loppukuun. 

Mulla on myös ollut tänään selkeästi tällainen pohdiskelu päivä. Kaikki tää pohdiskelu alkoi, kun tämä herrasmies, josta postasin viimeeksi kertoi, että muuttaa _ehkä_ ensi vuodesta Helsinkiin, joka ei ole todellakaan kaukana Vantaasta. En tiedä onko musta tullut vaativa vai mikä, mutta en tiedä jaksanko mä sahaa Vantaa-Helsinki väliä niin usein. Mietin itsekkin, että kävinhä mä usein Vantaallakin kun asuin vielä Lahdessa. En tiedä sitten mistä nää ajatukset kumpuaa. Ehkä musta on tullut vanha? Tai sitten en todellakaan tiedä mitä mä haluan elämältä. 

Mua myös harmittaa suunnattomasti se, että en voi kirjoittaa tänne kaikkea mitä haluaisin. En vielä. Mun täytyy ensin tutkailla tätä asiaa, ennen kuin haluan siitä puhua julkisesti. Jopa mä oon oppinut, että kaikkea ei välttämättä tänne kirjoittaa. Vaikkakin aika paljon kerron teille. Tänään itseasiassa mulle sanottiin, että oon harvinaisen herkkä että avoin ihminen. Tietenkin karjahdin mitä tuolla herkkyydellä tarkoitettiin. Enhä mä halua, että ihmiset pitää mua jonain itkupillinä. Niin tämä herkkyys oli kuulemma sitä, että mä en pidä suojamuureja korkealla ja annan muille ihmisille paljon itsestäni ja päästän ne mun "sieluun". Se kuulosti aika oudolta, mutta jollain tavalla mä dikkasin tosta. Se oli ehkä erikoisin kohteliaisuus minkä oon vähään aikaa kuullu. 

Lopuksi mainittakoon, että en ole kihloissa/naimisissa, vaikka sormukset sattuvat olemaan siinä sormessa. Mä en ikinä muista kummassa sormessa niide sormuksie pitää olla ja kummassa ei todellakaan - ainakaan mun tapauksessa. Vahinko kävi. Ups.

Nyt Taina jatkaa kokeisiin lukua.

Herrasmiehen matkassa

 Messukeskus. Tulipahan sieläkin käytyä eilen. Pääasiassa tsekkaamassa hifipuoli. Mun oli pakko ottaa piksi tästä setistä, koska tää setti makso 200.000 €.. Niinpä, kenellä meistä on ikinä varaa tuollaisiin? Ei melkein kenelläkään meistä. Heitettiin kyllä vitsiä, että käydään hakemassa pankissa laina ja ostetaan niillä rahoilla tää setti. Mitä vittua me talolla tehää ko voidaan kuunnella musiikkia hyvällä äänenlaadulla.

Jäi muuten hieman paskanmaku suuhun ku lähdettiin messuilemasta. Se parkkisha on ylettömän hintanen! 10€/kerta! Huhhuh. Kyllä se tuntuu ainaki tällase opiskelijan budjetissa pahalta. En kyllä maksanut siitä mitään, mutta jos olisin maksanut.. Jäätävää.

Nojooh.. Messuilujen jälkeen suuntasimme kohti Oklahomaa syömään. Syötiin alkupalat myös. Taina tahto itselleen etanoita, namskis! Seuralaiseni tahtoi syödä alkupalaksi valkosipale(sipuli) leipää. Ensin mietittii, että otetaanko yhteinen pääruoka, joka olisi kustantanut muistaaksen 56€, jossa olisi ollut härä sisäfilettä n 350g + muita herkkuja. Meinasin jo suostua tähän, kunnes seuralaiseni muisti, että hän ei tykkää sisäfileestä, vaan ulkofileestä. Selvä, Taina otti siis yksin härän sisäfilettä. Voin muuten kertoa, että kun söin pääruokaani, meinasin kuolla siihen. Onnellisuudesta meinaan. Se ruoka oli niin hyvää! Jopa tuo kuvan tomaatti pestolla oli jo niin jäätävän hyvää. Mun on pakko käydä sielä useammin, ihan pakko..

Ruoat nautittuamme suuntasimmekin elokuvaa katsomaan. Kaikin puolin oli hyvä päivä. Mikä parasta, mä en maksanut kuin 10€ messukeskuksen sisäänpääsylipun. Täydellistä näin opiskelijalle, tai kenelle tahansa. Mulla oli täydellinen herrasmies seuranani.

Tänään kävin Helsingissä, tarkoituksenani löytää takkia ja ehkä muutakin vaatetta. Parin tunnin shoppailujen jälkeen oli aika tunnustaa tappio ja lähteä kotiin parin uuden neuleen kanssa. Kohta pitäisi suunnata vanhemmilleni. Voitteko uskoa, he ostivat eilen joulukinkun ja paistoivat sen.. Eli vanhemmillani odottaa täydellinen jouluateria ja mikäs siinä. Mulla on nälkä ja ainahan mulle kelpaa hyvä ruoka. Nam

Jääkää te siis kuolaamaan tänne kuvia ihanista aterioista, kun meitsi lähtee syömään lisää :)

Friday

Perjantai, ah. Tätä päivää ollaan odotettu ties kuinka kauan. Ainaki viikon! 

Tänään oli koulussa 4h ravitsemusta ja 4h työpajaa, missä harjoittelimme vauvojen käsittelyä. Perjantai ja iltapäivä.. Lasten hoitoa? Oh my. Oli aamulla vaikeuksia pitää motivaatiota yllä ja kuunnella ravitsemuksesta, vaikkakin aihe oli mielenkiintoinen. Ehkä mun aamu motivaatio-ongelmat johtuivat siitä, että päätin aamulla etten jaksa kiirehtiä mihinkään. Heräsin kyllä ajoissa, jopa klo 07.00 TISKAAMAAN! Tiskit hoidettuani päätin keittää kahvit ja nauttia aamupalaksi puuroa. Huomasin kyllä, että kello oli siinä kohtaa jo 0750 ja mun pitäis lähtee kouluun tasalta kävelemään. En jaksanut hotkia, vaan otin hetken itselleni. Oon sitä mieltä, että jos aamulla juoksee ja säntäilee paikasta paikkaan, niin sillä saattaa pilata koko päivän. Joten söin rauhassa ja nautin kahvini. Vasta sen jälkeen lähdin kouluun. Lienee sanomattakin selvää, etten ehtinyt ihan ajoissa luennolle? :)

Siis oikeasti.. Meidän piti kylvettää nukkeja, pukea, vaihtaa vaippaa, mittailla painoa, pituutta ja lista jatkuu.. Olin ehkä liiankin perjantai tunnelmissa, mutta niin oli osa muukin luokkalaisista! Onneks. Ja onneks tossa meiä ryhmässä ei ollu ketään äitiä, koska en usko heidän huumorintaju olisi kestänyt meitä.. :)

Alunperin mun piti tänään mennä yhe friidun kanssa leffaan ja siitä jatkaa iltaa kosteissa merkeissä, mutta nti on flunssassa :( Luulenpa, että nti halusi mielummin viettää aikaa uuden heilansa kanssa ;> Ei siinä, saaha sitä heilastella. Ainoo, et mulle tuli paniikki. Perjantai - ei pläänejä. Keksinpäs rakkaan serkkuni, Jasminin. Äkkii koodii ja seuraavaks oltiinki jo sovittu, että vietetään iltaa mun luona. Mahtavaa. Alun alkaen joo mun piti lähtee Lahteen tänään kinkereihin, mutta en viitti laittaa koodia tälle herrasmiehelle, kun ei siitä oo kuulunut mitään viikkoon. Ois liian kuumottamista mun mielestä? Jos tää hrra kaipailee mun seuraa, niin eiköhän se pistä koodia. 

Ja ennen kun tää tsirpuloiden ilta pääsee alkamaan, niin mun pitäisi kokkailla kotona ja ootella muutamia vieraita keiden kanssa saan nauttia illallista. Koko päivä siis taas buukattu täyteen. Tavallista meikäläistä. Mut tää on mun yks suurimpii ongelmii. Aikataulutan liikaa mun menoja, että joudun toisinaan ongelmiin sen takia. Huono tapa.

Mä oon muuten jäänyt ihan koukkuun Sannin uuteen kipaleeseen " Me ei olla enää me " 

Ootteko kuunnellu tätä kipaletta aiemmin? Mä renkutan tätä nykysi päivittäin. En sanojen takia, vaikka eihä niissä mitään vikaa ole. Jotenkin tää vaa iskee. Naapurit varmaan on jo kyllästyny ko koko aja soi sama kipale, sryy siis! :D

Huomenna olis tarkoitus suunnistaa Hifimessuille. Varmaan tässä kohtaa osa saattaa miettiä, että mitä helvettiä mä siel teen. Jaa, no voisin tutkailla itselleni uusia kajareita. Olinha mä siel toissavuonnakin. Silloin sain hyvän tarjouksen KEF;n kajareista, mitkä myöhemmin ostettiin. Siitäkin on muistaakseni postaus. Mutta mulla tosiaan ei ole minkäänlaisia kajareita atm. Toki saisin lainaksi nämä vanhat, mutta kuka uskaltaa lainata yli 1t kajarit?!

Ps. Tässä teille vielä ihana video koulusta <3