Erilainen aamu

Huomenta,

Mun oli pakko tulla tänne hehkuttamaan teille, että en oo koskaan aiemmin jaksanut aamulla keittää kahvia itselleni ja se, että vielä syön aamupalaa tässä samalla. Aika luksusta! Kylläpä ihminen on pieneen tyytyväinen, tai ainakin meikäläinen tälläerää. Vaikka menin eilen nukkumaan ajoissa, niin väsytti ihan hurjasti aamulla. Pakko se oli nousta ylös, että ehtii kouluun ajoissa. Mulla olis jopa tänään työvuorokin vanhassa työpaikassani. Enpä ookkaan tehny siel töitä n. 6kk. Hieman jännittää, että kuinka paljon kys. paikka on muuttunut. 

Nyt meitsin täytyy pakata tavarat ja lähteä kävelemään koulullepäin. 

To be, or not to be

Valintoja. Sitä tää meidän elämä on.

Mulla oli erittäin erilainen viikonloppu, hyvässä mielessä. Mutta samalla se oli myöskin hyvin omituinen. Päätä ehkä jopa sekoittava. Mihin helvettiin mä oon taas sotkeutunut?

Juuri kun mä alan asettautumaan pikkuhiljaa mun uuteen pieneen, mutta sitäkin ihanempaan kotiin, niin kaikki onkin jo yht'äkkiä eritavalla. Ensimmäinen vkl kun muutin tänne, niin frendi tuli mun luo auttamaa purkamaan tavaroita ja siinähän me turistiin ties mitä. Pääasiassa miehistä. Alkoholilla tuli leikittyä ja siitä oon tainnu postatakkin hieman. Seuraavana päivänä frendi päätti, että hänen ja hänen miehensä on parempi jatkaa eri teitä. Frendi ei meinaa oo ikin aikasemmi ollu sinkkuna ja halusi kokeilla ja ehkä hieman etsiä iteänsä. Mitä hän haluaa, miksi hän haluaa jne. Valinta jälleen kerran. Tämän valinnan jälkeen olen huomannut kaverini olevan iloisempi. Hän jaksaa touhuta pienen lapsensa kanssa ja muutkin pikkuaskareet näyttävät maistuvan aivan eri tavalla. Eli tämä oli siis hyvä päätös.

Noh, mullakin olisi valinnan paikka edessä. Mulla olis nyt tsäänssi lopettaa tää sinkkuelämä ja siirtyä parisuhde-elämään. Haluanko mä sitä? Mä oon aika kovasti tykännyt siitä, että oon saanut mennä ja tulla oman mieleni mukaan. Mulla on oma koti, missä kukaan ei sanele ehtoja. Eikä mun tarvitse tehdä näitä kuuluisia kompromisseja ja tyytyä vähempään. Aluksi olin vakaasti sitä mieltä, etten tule edes harkitsemaan tätä. Liian paljon huonoja muistoja ed. parisuhteesta. Sitä paskaa en halua enää läpi käydä. Mutta toisaalta, riskit kuuluvat elämään. Mitä olisi elämä ilman riskejä? Eli toisinsanoen, mä en tiedä yhtään mitä tehdä. Tiedän vain sen, että mä viihdyn hänen seurassaan ja that's it.

Noh, mennäänpäs toisiin asioihin. Mä sain eilen ostettua itselleni kellon. Tää kello ei oo mikä tahansa kello, vaan aivan ihana muumikello! Hintaa tälle kellolle tuli pari kymppiä ja nekin rahat meni lastensairaalaan. Järjestettiin eräässä facebookin muumiryhmässä nimittäin hyväntekeväisyyshuutokauppa. Pistin itsekkin sinne tavaraa myyntiin ja vastaavasti ostin ostin sieltä tavaraa.

Ja kyllä.. Olin silloin niissä halloween juhlissa Espoossa ja oli ihan mahtavaa! En tosin nähnyt kuin yhden ainoan suomalaisäijän, loput oli kaikki Ranskasta. Tai ainaki he, keiden kanssa juttelin. Ihan mahtavaa porukkaa!

Pukujen kanssa oli ongelmia, mutta loppujen lopuksi päästiin yhteisymmärrykseen. Hu. 

Naisten vessat - parasta hupia ikinä

Mör,

Tulipahan eilen lähdettyä yllättäen Helsingin yöelämään. Hieman tympäs ko menin lupaamaan, kun sain kuulla 5min sen jälkeen kun lupauduin mukaan, että TÄNÄÄN onkin nää halloween juhlat Espoossa. Fuu..

Anyway, mut ohjattiin Kallion Iltakouluun istumaan. Olin jo sanonut frendeille, etten viitti juoda paljoa, ko mulla ois aikane herätys aamulla. Vähä kaveri veti naamaa näkkärille, mutta loppuje lopuksi ei antanut sen häiritä. Istuttiin iltakoululla n. tunti, kunnes milliklubi kutsui meitä. Oon tasan yhe kerran käyny siel aiemmin ja ne muistot sieltä oli aikas mielenkiintosia. Joten odotin ehkä innolla sinne menoa, haha.

Siinä me otettiin shotteja, drinksuja ja nautittiin elämästä. Ootteko koskaan muuten kuunnellut mitä naisten vessoissa puhutaan? Ei herranjumala ku meinas pokka pettää moneen otteeseen. 

Tyttö 1. " Nyt lopetat ton itkemisen, eihä sun poikaystävä oo ees täällä!"

Tyttö 2. " Mulla on niin I K Ä V Ä ! "

Tyttö 1. " Hei, ihan oikeesti, me ollaan tultu pitämään tänne hauskaa.. "

Tyttö 2. " Mut sä et tiä kui paha mun on olla.."

Tyttö 1. " Te ootte seurustellut vasta viikon ja me tultii pitää tyttöjen iltaa "

Tyttö 2. " Joo, mut sä et tiä mistä tää kaikki alko "

Parasta tässä keskustelussa oli se, että tää tyttö 2 oikee poraamal poras siel vessassa. Ikää mimmeilt löyty just se 18v. Mun oli pakko poistuu vessasta, ennen ku rupesin nauraa räkättää ääneen. Kännimimmit <3

(Poraako kaikki teinit jurrissa vessassa ?)

Toinen keissi.

Tyttö 1. " Joo, sulla on nyt tosi hyvässä kunnossa tukka, ku oot leikannu niin paljon!"

Tyttö 2. " Joo, mä menin kampaajalle ja sanoin, että leikkaa rohkeesti ja sit se leikkas ja kysy mult, että onko nyt hyvä. Sanoin 4 kertaa, että leikkaa vielä. Kampaajalla oli selkeesti jo vaikeeta leikkaa mun tukkaa, ku se oli jo niin lyhyt.. Mut tukka kasvaa, ainaki mulla tosi nopeesti!"

Tyttö 1. "Joo, sulla ei oo ikinä ollu tnäin lyhyttä. Sopii sulle!"
Tyttö 2. " Joo, mä tiän että tää on tosi lyhyt, mut joskus pitää kokeilla rajojansa!"

Tässä kohtaan meiä oli pakko kurkkaa tän mimmi fledaa. Mulla oli jo oma mielikuva kehittynyt päähän millanen tukka sillä olis. Ja jumalauta.. 

About ton pitune oli sen mimmin tukka. Mulla on varmaan sit tän mimmi mielest kalju?! :D

Mutta, nyt Taina karkaa siistiytymään illan kinkereitä varten. Klo 18 pitäs olla menossa ja mä oon yhä kotona, enkä oo tehnyt mitään! Iiks.

Espoo, täält tulee powerpuff girlsit sekottaa pakkaa. 

Normi maanantai

Hällöötä.

Pakko kehua, että mä oon joskus niin helvetin fiksu, että ihan hävettää. Tai sitten oo todellakaan.. :D

Oon muutaman päivän kärvistellyt kotona, kun ei täällä oo nettiä. Puhelimen varassa ollaan oltu. Sen takia muunmuassa lähdin tänään käymään koululla, että saisin tehtyä erästä ryhmätehtävää. Eräs viisas kaveri kysy, miksen jaa mun internettiä puhelimesta mun läppäriin. Niin.. Miksipäs en? 

Toisaalta, mun piti anyway hoitaa koululla pari asiaa, joten ei haittaa että kävin siellä.

Tänään oon tehnyt tätä meiä ryhmätehtävää useamman tunnin. Arviolta noin 6tuntia. Fuuck.. Pienoinen paniikki oli tämän tehtävän takia. Aiheenamme oli Monikulttuurinen hoitotyö - saattohoito ja kuolema. Ajattelin hieman avata saattohoitoa ja perehtyä sen laajuuteen. Kirjoitin esimerkiksi palliatiivisuudesta, joka ei välttämättä nimenä sano teille mitään. Mutta voi luoja sain olla tarkkana kun kirjoitin tästä aiheesta. Mun tietokone meinaan muutti sen koko ajan palliaktiivisuudeksi.

Ja koska teitä luultavasti ja mietityttämään (ainakin mua jäis mietityttämään mitä tää palliatiivisuus oli) niin tässä pienehkö tietoisku!

Palliatiivinen hoito

Tässä hoidossa on keskeistä potilaan kärsimyksen ehkäiseminen ja lievittäminen ja paneutuminen hänen psykologisiin, sosiaalisiin, hengellisiin ja maailmankatsomuksellisiin ongelmiinsa. Tämä määritelmä tehtiin vuonna 2000. Määritelmää uusittiin vuonna 2002, ja nykyään palliatiivinen hoito nähdään hoitona, joka tukee elämää ja pitää kuolemaa siihen normaalisti kuuluvana tapahtumana. Hoidon tavoitteena on, että potilas ja hänen läheisensä voivat elää mahdollisimman normaalisti ja täyttä elämää potilaan kuolemaan asti. Palliatiiviseen hoitoon kuuluvat oireiden lievitys, tukihoidot sairauden alusta kuolemaan asti ja perheen tukeminen potilaan kuoleman jälkeen. Sanana se ei viittaa kuolemaan millään tavalla ja ehkä siksi palliatiivisesta hoidosta on helpompi puhua kuin saattohoidosta.

Nyt varmaan ymmärrätte, että todellakin piti olla tän kirjotuksen kanssa tarkkana. En meinaan usko, että maikka (tiedä häntä sitte ryhmäläisistä) olis jaksanut ottaa asian huumorilla. Who know's. Koska nyt olette hieman sivistyneet, voinen siirtyä muihin jänniin asioihin. Esimerkiksi tulevaan viikonloppuun. Ens viikonloppuna mun pitäs lähtee Espooseen opiskelijakarkeloihin. Halloween kinkerit. Ollaan menossa luokkatoverin ja hänen työtoverinsa kanssa. Ollaan tuumailtu, että ois kiva jos meillä olis samankaltaset asut. Päädyimme loppuje lopuksi Powerpuff girlseihin! Ja koska kyseessä on halloween, niin nää tehotytsyt o väNpyyreitä. Yar. Huomenna olisi tarkotus lähteä näiden sankareiden kanssa tutkimaan kauppakeskus Jumbon tarjontaa kys. asuihin. :) Jännä vaan, että näissä kinkereissä ei ole ollenkaan tarjolla alkoholia missään. Kaikki täytyy viedä sinne itse. Omituista. Tulee melkein jopa jo mieleen "vanhat hyvät ajat" jolloin harrastettiin kotibileitä kun ikä ei riittänyt baareihin ja kuuluisat puskakaljakeikat. Ah. <3

Nyt mä karkaan pikkuhiljaa sänkyyn. Onhan mulla again yövieraita täällä ;) 

Nähdään siis taas myöhemmin!

New home

Koti alkaa näyttää pikkuhiljaa kodilta ja myöskin tuntumaan kodilta. Mä viihdyn tääl, vaikka tääl ei oo viel kaikkia huonekaluja. En tiedä millon saan loput, mutta eniten kaipaan sohvaa! Nytkin loikoillaan telkkarin ees Katjan kanssa patjoilla maaten. 

Ginakin alkaa sopeutumaan. Tuntu niin pahalta vaihtaa ndin häkki niin paljon pienempään. Täytyy vaan antaa neidin pomppia vapaana enemmän. Tänään itseasiassa jouduin repimään pupun ulos häkistä jalottelee ja sen jälkee nti onki ollut alati pahanteossa. 

Tulipa muuten värjättyä tukkaakin - blondina taas. Tällä kertaa ei kestoväriä vaan sävyte, jonka pitäisi kestää 6-8viikkoa. 

Ja melkeinpä unohdin, viikonloppu.. Ah, tulipahan taas kerran oltua niin fiksua ja filmaattista. Filmikin katkes aikalailla siinä kohtaan, kun päästiin baariin. Hataria muistikuvia löytyy ja niitä en välttis ees haluu muistaa. 

Ja ettei elämä kävis liian tylsäks, oon huomannu että mun seura on selkeesti aivan liian mahtavaa. Jopa mun ex soittelee nykysi ja kyselee mua sen mukaan esim. Kävelylle jne. Noh, en oo lähtenyt jos joku sitä mietti, mutta kyllä me istuttiin eilen mun kämpillä tovi. Pyysin lainaks meinaan digiboxia, ku oma o lahes viel. Katottiiki si yhes jo avatar, minkä takia pyysin boxia. Tuntu kyl vähä kummalta kokkailla ruokaa ja kattoo leffaa exän kanssa. Parasta oli kyllä se, että en näkis enää meitä yhessä. Mä nautin mun vapaudesta.

Farewell Lahti

Viimeistä kertaa täällä Lahden asunnossa. Tai noh, viimeistä kertaa kun mun tavaroita on täällä. Ja mulla on jälleen kerran tosi haikea fiilis. Vaikka mun uus asunto on ihana, niin en voi olla miettimättä onko tää oikea ratkaisu. Enkä puhu nyt ainoastaan tästä Lahden asunnosta, vaan ylipäätänsä elämästä. On olemassa vain muutama ihminen, jotka saa mun mielialan laskemaan melkeinpä sekunnissa alas ko lehmän hännän, tahattomasti. Keskustelin yhden näistä hlöiden kanssa ja me ei ees riidelty. Jostain syystä tästä ihmisestä lähtee niin paljon negatiivisia fiboja, että oon pohtinut, että ehkä mun kannattas pysyä vielä etäämmällä kuin mitä nyt. Miks ihmees mä haluisin tahallisesti itselleni paskan fiiliksen? Jep. 

Eilen oltii Katjan kanssa yötä mun asunnolla. Huonekalut siirtyvät huomenna uuteen asuntoon, joten siksi tulin täksi yöksi tänne. Ajattelin, että pidetään Samin kanssa leffailta tms, mutta Samppa päätti kutsuu jonku tsirpulan tänne yöks ja lähtee huomen sen kanssa Viroon. Hf. 

En oo muute aiemmin tiedostanut mun kenkäongelmaa, mutta nyt tiedostan sen.. Oon aina luullut, ettei mulla ole kenkiä, mutta arvatkaa mitä tuossa laatikossa on? Jep, pelkkiä kenkiä. Onnekseni voin ees sanoa, että laatikossa on kesäkengät että talvipopot. 

Ja ihan pakkoa avautua tästäkin, mua sapettaa aivan perkeleesti, että mun ex kertoili tnään elämän faktoja. Kuinka ihmistä ei ole tarkoitettu asumaan yksin eikä olemaan yksin. Ehkä puheen piti olla kannustava jne, mut lähinnä mä vaan mietin "mitä vittua toi mulle selittää"

Enköhän mä osaa itse päättää mitä mä haluan mun elämältä, enkä tarvitse exheiloja kertomaan mitä pitää tehä. Sry, tiän et tarkotit hyvää, mut.. Mä elän tän elämän just niin ku mä haluan.

Ja siitä puheenollen, meninpä lupautumaan eräälle hrralle, että oisin Lahdessa taas 1.11, kun hrra muuttaa metsistä sivistyksen pariin. Apua, tiedossa on luultavasti armotonta ryyppäämistä. Noh, enköhän mä selviä niin kuin aina :)

Huomenna mun rakas, ihana, pöhköpää tulee meitsin luo jeesimään muutossa, jonka jälkeen syvennymme alkoholiin ja tietenkin Vantaan takaisin valloitukseen! Yritin tätä pöllöä kosiskella jo tänne Lahteen, mutta eipä pöhköö napannu :( Tunne siis viiltävä pisto sydämessäs ko luet tätä! ;)

Nyt mä meen hoitaa viimosia pakkauksia ja voisin käyä Lahen paikallisessa. Siitä tuöeekin mielenkiintoinen reissu, koska Sami vei mu kotiavaimet. Eli ts. kotiin ei tulla päkkii ennen ko Sami tulee tsirpulansa kanssa takas, ha. 

Seuraavaan kertaan!

Purnausta

Terveeks,

Ajattelin kertoa teille, ettei ikinä kannata muuttaa taloon, johon tiedätte olevan tulossa mittavia remontteja. Ja nyt puhun siis vuokra-asunnoista ja niin mittavista remonteista, että vuokrasuhde katkeaa siihen, kunnes rempat alkavat. En ajatellut millaisia vaikutuksia remonteilla olisi kun muutettiin Lahteen. Ne pienet asiat muuttuvat suuremmiksi ja leviävät kuin rutto. Kaikki saavat osansa.

Näin nämä alkoivat meidän taloyhtiössä;

1. Roskisalue ei ole enää siisti. Huoltoyhtiö ei jaksa siivota aluetta tarpeeksi usein.

2. Rappukäytäviä ei enää siivota joka päivä / viikko. 

3. Mainoksia ei jakseta tuoda perille. Ne jätetään ulko-oven eteen. Ota sieltä jos haluat - idealla.

4. Naapurit jättävät jätteensä ovensa eteen. Miksi ihmeessä ne pitäisi viedä roskiin, kun ei ne kuitenkaa ees mahu sinne?

5. Hissistä ei enää pidetä huolta. Mitä välii, että hissi on pimee eikä siel nää mitään? Kyl sä tiät, että siin oves o kalterit ja voit tuhoo sormes siin, nii ethä sä tee niin.

6. Rappukäytävien suhteen ollaan kokonaan luovutettu. Roskat valtaavat käytävät.

7. Kun ei siel hississäkään oo toimivii valoja, niin miks käytävillä pitäis olla? Tää taloha menee uusiks jo helmikuu lopus. Turhaa hommaa siis

8. Oon jonottanut parkkipaikkaa kesäkuusta saakka sitä saamatta, vaikka vapaita paikkoja olisi n 6kpl, mutta ketään ei enää kiinnosta vuokrata meille ruutua. Kohtahan me muutetaan kuitenkin.

Aina iltaisin ku meen kotiin

-> luuri käteen ja käynnistä taskulamppu softa. Näin näen missä on hissi, mitä nappia painan ja löydänpä jopa oman kotioven. Jumalauta ku osaa olla ärsyttävää. Onneks oon jo melkein muuttanut tuolta. Huomenna pitäisi aloittaa sängyn purku-operaatio, että saan sen viikonlopuksi uuteen kotiin. Jeij :)

Nyt nukkuilee, että jaksaa huomen taas tätä muuttopuuhailuja. Taidanpa asuu tos kämpäs ainaki puol vuot, ko on sen verra raskasta puuhaa.. Muthei, ainaki mullo melkei kaikki mu muumimukit jo paikoillaan ;) Huomen loput mukit pääsee uuteen kotiinsa <3

I'm back

Heips,

Aattelin vaa ilmottaa, että Taina on saanut koottua jälleen kerran itsensä.

Luulen olleeni oikeassa kun pohdin mistä oli kysymys - jännitys. 

Mä oon kyl sooloillut ihmeellisen paljon tän muuton kanssa. Keksin vasta tänään, etten oo ees tehny sähkösopparia uutee kämppää, saati purkanu tän nykyse sopparia. Ja arvatkaa meninkö irtisanomaan väärän huoneiston sopparin? Helvetti kuinka ärsyttävää sekoilla noiden kanssa.

Mä en edelleenkää tajua, että jos tää on ENTINEN 3h+k ja 1h+kk eli NYKYINEN 4h+k, niin miks vitus ei oo voitu yhdistää myös näitä sähkösoppareita. Miks vitus pitää olla erilliset? Arvatkaa siis otinko sähköt vekka pois tost 3h+k puolelt? No totta vitus, vaikka mun piti ottaa ne täst yksiön osuudest missä meitsi majailee viel. Hups. Piti äkkii kirjottaa sinne sepustusta, ettei vahingossakaa ota tost toisest pois. Muute saattaa Samil ja Katjal olla pari valittua sanaa meitsille. Hupsistaa..

Tänään mulla ei ole oikeastaan edes aikaa hirmusesti kirjotella tänne, koska mulla on aikane herätys. Pitää pikapakkaa viel vähä ja lähtee Vantaalle hakee mu uude kämpä avaimii <3

Missing

Tiedättekö sen fiiliksen, kuinka teitä tympii se, että joku/jokin pystyy vaikuttamaan teidän fiiliksiinne?

Vaikka ootte kuinka päättänyt, ettei se asia enää vaikuta teihin, mutta silti..

Silti se on ikäänkuin piikkinä lihassa. Se ei lähde pois.

Mulla on nyt tää ongelma. Mä tiedän, etten oo yksinäinen, mutta jostain syystä musta tuntuu siltä, että oisin. 

Oon karsinut useamman ihmisen mun elämästä pois kesän aikana. Ihmiset, ketkä ovat vain hyväksikäyttäneet mua ja soittaneet kun ovat tarvinneet jotain. 

Mun pitäis ens viikonloppuna muuttaa, mutta mulla ei ole enää juuri ketään kenelle soittaa ja pyytää muuttoapua, koska nää ihmiset, ketkä on yleensä auttanut on karsittu pois. Ne, ketkä olisivat jäljellä, eivät pysty auttamaan muista syistä. 

Mulla on myös suunnaton kaipuu mun entiseen elämään, mutta ei exäni takia, vaan siihen millaista se elämä oli

Mihin oli tottunut. Toivon, että tää johtuu vaan siitä, kun oon ensimmäistä kertaa muuttamassa omilleni - yksin. Ehkä se laukaisee jonkinlaisen tunnereaktion, minkä vallassa mä oon viimeiset pari päivää ollut.

Ehkä mä lähden nukkumaan, että herään huomenna pirteänä pakkailemaan again. Eihän mulla oo jäljellä enää kun muutama päivä täällä, kunnes pääsen uuteen kotiin :)

Sairastelua

Morjenstaa,

Hetki taukoa ollut tässäkin kirjoituksessa, koska olen sairastellut. Ilmeisesti toin mukanani oksennustaudin Berliinistä, joten täällä ollaan oltu oikein kiireisiä oksennellessa sekä potiessa kuumetta. Mutta tänään kuumetta ei ole enää niin paljoa, että päätin nousta yläs sängystä. Ette tiedäkkään miten tylsää on vaan kattella leffoja tai jotain muuta vastaavaa, mut ideana; lepää koko ajan. Okei, eihä mul menny kun 1,5vuorokautta ja oonki ollu suht kuitti, mistä kuuluu osaksi kiitos mun veljelle. Sen unirytmi on ilmeisesti iha päi helvettiä, koska en saanut viime yönä nukuttua kunnolla, kun heräilin välillä kun Sami kiljuu jotain "Vittu ! Tapetaan se!" pelitovereilleen mikkiin. Noh, kosto on suloinen. Sami piti tätä konserttia n klo. 07.30 saakka, ja meitsi kävi sitten äsken herättämässä vuorostani hänet. Mitäs ensinnäkin nukkuu olkkarissa ;p Verhot auki ja jumalatonta meteliä, musiikit täysille. Pitänee toistaa tätä herätystä muutamaan otteeseen, että jätkä tajuaa, että yöt on nukkumista varten, eikä päivät!

Mistä muuten tietää, että on lukenut paljon Aku Ankkoja? Siitä, että Aku Ankan veljenpojat tulevat jo uniin. Mä näin viime yönä unta, että ostin hienon omakotitalon itselleni, sekä veljenpojilleni Tupulle, Hupulle että Lupulle. Siin unessa kuitenkin mä olin sairaanhoitajaopiskelija ja stressasin siin unessa, kuinka mulla on ollut varaa ostaa se hieno omakotitalo ja miten pystyn jatkossa opiskelemaan. Yht'äkkiä oltiinkin pullakahveilla meiä asunnossa, jossa oli kiinteistövälittäjäkin mukana, keneltä olin siis asunnon ostanut. Hän nauroi mulle, että asunnon ostaminen oli helvtin huono idea, koska asunnon kulut olivat erittäin suuret. Pelkästän hoitovastike oli yli 500€ + lainanlyhennys 600€. Haha, mikä uni! Ja onneks se oli uni! Koska mä niin stressasin kuinka mä joudun lopettamaan koulut, että pystyn elättämään mun veljenpojat.

Selatessani äsken Berliinin kuvia muistin, että en nähnyt kenelläkään siellä ripsienpidennyksiä. Siksi silmäni saikin niin paljon huomiota reissun aikana. Jostain kumman syystä osa tuli kans kyllä kommentoimaan mun nenää " So small! !" Pah, mun nenä on normaali. Uskokaa jo, mur.

Mitäs muuta... Ajattelin, että jos saisin tänään aloitettua tuota pakkaamista. Ei ole enää kuin tämä viikko elettävänä, kun saan uuden asunnon avaimet käteeni. Vähän jännittää kyl! Eniten jännittää kuinka mun broidi pärjää itsekseen. Tai siis, en usko, että Sami pärjää. Ollaan väännetty kättä jo pari päivää siitä, kuka soittelee sen asioissa eri paikkoihin. Sami ei suostu soittelee, eikä se oo mun tehtävä enää tässä kohtaa. Oon kyl luvannu olla vieressä tukena jne, mut ei auta. Jos asioiden hoitaminen ei luonnistu, niin kuinka luonnistuu sit yksin asuminen? Mistä se saa rahaa ruokaan?

Äh, meen herättää sen pennun ja touhottaa sen kans hetkeks jotain ja sit alkaaki pakkaaminen. 

Home sweet home

Tiedättekö sen tunteen, kun elämä tuntuu ihanalta ja ei ole huolen päivää?

Noh, se tunne oli mulla vielä tänään aamulla, kun olin Saksassa. Nyt? Mua kiukuttaa, vituttaa jne. Masentava arki. Yäh. Tahtoisin samantie lähtee jonnekkin, ihan sama minne. Kunhan pääsis vaan jonnekkin. 

Musta toi Berliinin reissu oli ihan mahtava, muutamia juttuja jättäisin ehkä tekemättä, mutta kokonaisuudessaan loistava reissu. Niin kuin frendi sanoi muutama päivä takaperin

" Täytyy käydä ulkomailla, että saa happea " Tarkoittaen tuolla lauseella, että täällä Suomessa tukahtuu.

Ehkä tää tukahtuminen on myös niin henkistä kuin fyysistä. Ulkomailla kaikki tuntuu vain niin erilaiselta. Kuinka ihmiset käyttäytyy, kuinka sä käyttäydyt jne. 

Mietin jopa kun istuin lentokoneessa, että millastakohan elämää lentoemännät viettävät? Tällä hetkellä haluaisin vaan lopettaa koulun ja lähteä reilaamaan. Tarkkaa kohdetta en tiedä, tekisin luultavasti töitä sieltä sun täältä, mistä nyt sattuisi vaan saamaan duunia. Ja miksi en sitten toteuta tätä upeaa ideaa nyt? Koska mulla on velvollisuuksia täällä. En mä halua rangaista mun pupua siitä, että sillä on vähän ailahteleva emäntä. Tänäänkin nti pupujussi osoitti jo mieltänsä ko en ole ollut hoivaamassa häntä ja söi mun yhden vyön..  Ja onhan mulla ensi viikolla tuo muuttokin. Jospa mä hetken kestän olla täällä ja sitten pääsen lähtee johonki?

Tavoitteena pidän kyl sitä, että pääsen viel tänä vuonna jonnekkin.

En sano, että olisin kiittämätön ihminen. Toki arvostan kaikkea mitä mulla on. Esimerkiksi perhettä, kavereita, katto pään päällä, koulupaikka jne. Joskus tulee vain sellainen fiilis, että tahtois enemmän. Tahtois saada niin paljon irti tästä elämästä kun vaan voi. Kerranha me täällä vaan eletään, right?

Berlin

Heipsan taas,

Vikaa paivaa taalla. Oon oikeesti kavelly taal varmaa joku 100km! Jalat ihan muusina. Oon koittanu shoppaa, mut huonoin tuloksin. Koitin ettii elaintarhaa, turhaan. Mutta eipa menna asioiden edelle. Miten taalla on mennyt?

Ensimmäisenä yllätyin jo lentokoneessa, saatii ruokaa. What? Lyhyelle lennolle? Miksen saanu ku mentii Puolaan? Ja sillo oltiin jopa bisnesluokassa.

Mutjooh, en jaksanut kierrelle omia reittejäni hostelliin, siispä tulin taksilla tänne. Sry, olin vitun väsynyt. Silloin huomasin tän jännän seikan.. Nää ihmiset täällä ei muute puhu Englantia lähes ollenkaa, vidhu.. Kuski meinaan kysy osotetta, sanoin hostellin nimen ofc, mutta ei tää kuski tienny missä se oli. Onneks mulla oli mukana kartat.. Kovasti kuski yritti puhuu mun kanssa - saksaksi, mitä en ymmärrä juuri ollenkaan. Fuck. Jossain vaiheessa kuski sano "Jos sulla on paljon rahaa, mee tohon taloon" mmkay..? 

Oon kyl muuten kovasti kierrelly ja kaarrellu pitkin Berliiniä. Aika hyvin osaanki jo kulkee tääl - ilman karttoja ;) Kertaakaan en käyttänyt mu karttoja, haha.

Oon tutustunu kolmeen saksmanniin, jotka on mu huonetovereita taalla hostellissa. Ekana iltana pojat opetti mita juodaan. Captain morgan ilmestyi poytaan. Apua. Pullo tyhjeni, bisset loppu. Lahin ettimaan hyvii bileita, eksyin johki vanhuste suosimaan klubiin. Join iha vitun pahan makuisen kaljan. Piti hokee aika monta kertaa "Taina, sa maksoit tasta, sa sen juot"

(Mulle jäi tää mainos mysteeriksi..)

Eli kylla, hummailtu on. Eilen halusin kiittaa saksmannei kun ovat pitaneet seuraa ja ostin meille illaksi uuden captainin. Pojat oli heti messissa ja lahtivat ostamaan linpparia. 

Kerroin kayneeni kuumailmapallo ajelulla ja pelotti iha vitusti! Sain opiskelija alen, vaik mullei ollu mtn lippuu siit. Wau! Eli joo, ryypattiin ja pelattii peleja. Pojat yritti kauheesti opettaa saksaa. Nyt osaan sanoa saksas turpakii ja juo, poyta, tuoli,sohva jne. Siita ei kyl oo tietoo kuinka noi kirjotetaan. Mut jeij silti!

Taa paiva on menny juostessa. Koittanu naha kaikki paikat mita vaan voi. Yritan viel huomen shoppaa ennen ku lahen. Jai shoppaamiset vaha kesken, kun nous kuume. Jep, vitun loistavaa. Eiku takas hostellille ja kuulen kuinka Marvinil oli pakki sekasin. Mietin, et yrjotautihan kruunais tan, mut se tais ollakkin ruokamyrkytys? Huh.

Taalla on muute sushi halpaa & hyvaa! 5-10€ kun maksat, niin saat 10-30sushia. Ei paha! Awesome!

Nyt mullon uudet kamppikset, saksmannit lahti illalla ajaa takas kotiin, kun yks oli niin huonossa kunnossa. Tilalle saapui kaksi Puolalaisherrasmiesta. Toinen ei kaytannossa osaa yhtaan enkkuu, lihaskimppu osaa aik hyvin. Taalla ollaa jo selvitetty kuinka kylmamaa Suomi on ja milloin tama komistus tulis kylaan mun luo ja pohdittu miksen lahde huomenna heidan mukaansa Puolaan. Ihania ihmisia! Mun puolest taa lihaskimppu vois tulla jo huomen mun mukaa...

Sain muute hyvät naurut, kun tää lihaskimppu kerto, et sitä pelotti saksmannit ja ofc kysyin et miks. Lihaskimppu luuli kahden heistä olevan homoja, koska yksi heistä esitteli heidät herroille "Hi, my name is plaaplaa, this is plaaplaa and there is boyfriend plaaplaa". Lihaskimppu kuulemma mietti, et mitä se tekee jos nää rupee panee :Dd haha! Piti kyl oikaista tää asianlaita. (: Saatii molemmat hyvät naurut.

Ainiin, meil oli saksmannejenki kanssa puhetta, etta tulisivat Suomeen. Vaihdettiin puhnrot, facebookit jne tata varten :) Yks naista saksalaisista ei muuten puhu yhtaan enkkuu! Ja arvatkaa vaan, etta oltiinko me paljon kaksin? Jepp! Keksin kayttaa googlekaantajaa, niin pystyttiin kommunikoimaan ees vahan. Hyva ma! Ja arvatkaa oliko eilen illalla huvittavaa, kuinka kaikki 3 pyysivat mua nukkuu niide viereen. Awwww. Melkein sorruin, mut vain melkein. Tein komprosmissin ja menin omaan sankyyni kaljan kanssa. Haha. Miksei Suomes miehet oo yhta ihania kun taalla? Havetkaa suomalaisukot ja ottakaa mallia muista ;)

Ps. Postaus on puoliks kirjotettu tabilla, siks kaikkialla ei ole ääkkösiä, enkä jaks enää vaihtaa. Sryy!

Nyt Taina kiittää ja kuittaa. Huomenna on lähtö takaisin Suomeen ja pakko myöntää, että kiinnostus palata sinne on täys 0.. Täytyy alkaa suunnittelee siis uutta reissua!

Pps. Apua, en uskalla liikkuu tai tehä mitää ! Toinen puolalaisuloista (ei enkkuu puhuva) päätti alkaa runkkaamaan tos mu selän takana! Fuuuu...! Toivottavasti nukahdan pia .. -.-'

Reissua tiedossa!

Hello,

Kestäny taas postaaminen. Yritin kirjottaa tänne heti mökkeilyn päätteeksi, mutta meni hermot tän bloggerin kanssa. Yritin laittaa teille videota, minkä lupasinkin tuloksetta. Blogger ei oo antanut mun laittaa sitä. Mutta en mä tähän luovuta! Yritän taistella videon kanssa vielä tovin ja aion vielä saada sen tänne teiä ihasteltavaks :)

Postailin viimeeks mm. ravustuksesta. Noh, rapujuhlia ei saatu pidettyä, koska ei yhdellä ravulla paljoa juhlita.. Nimesimme ravun Herbertiksi. Herbert laskettiin takaisin järveen leikkimään omia leikkejänsä. 

Ja oikeesti, mihin tää viikko on mennyt! Tuntuu, että aika lentää kun siivillä! Mitään en oo varsinaisesti tehnyt. Stressaillu koulujuttuja ja pohtinut ankarasti mihin lähtis reissuun. Mulla on ollu jäätävä matkakuume sitte Puolan reissun. Pakko päästä johonkin, mutta millon kun kenelläkään ei ole rahaa tai aikaa! Ratkaisu olikin yksinkertainen. Mä lähden yksin. Huomenna. Saksaan. Ha!

Oon miettinyt pitkään yksin matkustelua, mutta kanttia toistaiseksi ei ole siihen riittänyt. Se mitä pelkään on se, että mitä jos mun kielitaito ei riitä? Mutta mietin, että pärjäsin niin hyvin Puolassakin, että Saksa menee heittämällä läpi. Ja hei, siel on Oktoberfestit vielä muutaman päivän. Pääsen siis nauttimaan niistäkin hieman. Eli toisinsanoen, tutustun uusiin ihmisiin ja helposti!

Mä oon iha intoo täynnä täällä. En olis uskonut, että mä oikeesti lähen yksin. Mun täytyy tänään vielä tulostella pari karttaa, että osaan suunnistella. En meinaa tosiaankaa varannu mitään hotellia, vaan löysin hurmaavan hostellin nimeltänsä CityHostel Berlin! Sivut vaikuttivat hyviltä, siispä rohkenin tehdä varauksen. Ja tietenkin otin huoneen, missä on eniten porukkaa. 

Nyt lähden pakkaamaan ja suuntaamaan kohti Vantaata. Oijoi, elämäni reissu, täältä tullaan <3

Edit klo. 1840

Tajusin, etten oo kertonu teille mihinkä lopputulokseen tulin arkun kanssa. Mähä menin sen takia vertailemaan hintoja Mikkeliinkin! Noh, juttu meni niin, että mä ostin sen arkun. Hinta oli joo kovempi kuin viimeeksi, mutta onnistuin sopimaan kuljetukset arkulle. Siispä säästin silti rahaa. 

Arkku saapui pari päivää myöhemmin luokseni. Nyt täytyy ootella, että saan uuden asunnon avaimet, että saan muutettua sinne pikkuhiljaa. Arkku on aivan täydellinen! Sivuun saan mun viinipullot ja sisustaan saan kätkeä mitä ikin halajankaan. Superia!

Tää kaikki mitä on vähän ajan sisään on pistänyt hieman mietityttämään kuinka ennalta-arvaamatonta elämä oikeasti on. Vielä hetki sitten asuin exäni kanssa ja suunnittelin Thaimaan matkaa talveksi ja nyt? Oon muuttanut Lahteen, käyny vallottaa Krakowan ja ny yksin reissaamassa Berliiniin. Ja sieltä tuun takas, niin pitäisi alkaa pikkuhiljaa muuttamaan takaisin Vantaalle. Mitään en kadu, enkä usko katuvani. En vaan siltikään pysty ymmärtämään, että mä tosiaankin lähden yksin reissuun. Ja en käsitä, miksi tää tuntuu niin ylivoimaisen mahtavalta. Miksen oo aikaisemmin reissaillu yksin? Tai ees pohtinut sitä? Kai ihmisen täytyy makustella asiaa tovin, että uskaltaa lähteä. Lähellä se mullakin oli, että passaan. Hu, onneks ei näin käynyt.

Vielä ku löydettäs Samille asunto Vantaalta, niin ei tarttis enää stressaa sitäkään. 

Löydettii tällane kirppikselt. Saako näit myydä kirppiksil?

Mutta nyt! Alan taistelemaan viimoiset hetket sosiologian tehtävän äärellä. Palautus olisi meinaan maanantaina, mutta tämä tyttö on silloin vielä Berliinissä hummailemassa :)