Viimeinen päivä kirurgian puolella !

Heipsan,

Niin se aika rientää. Perhe oli ja lähti jo takaisin Suomeen. Yritin näyttää parhaani mukaan mahdollisimman paljon turisti juttuja, mutta kaikkea ei ehditty viidessä päivässä tekemään, koska siskoni  miehen jalka ei oikein kestä kävelyä. Kävelemällä täällä nimittäin näkee eniten, koska on aikaa tapitella ympärille missäs ihmeessä sitä ollaankaan - idealla. 

Sisko innotui (ylläri sinänsä) shoppaamaan ja yllytti mutkin ostelemaan kenkiä. Nyt mulla on kahet aaaaivan ihanat saappat :3

Täälläkin alkaa olemaan kylmä, enää en saa nauttia juuri ollenkaan +20 asteisista hellepäivistä. No, onneksi täällä on sentää paremmat kelin kuin Suomessa. Eikä lumesta tietoakaan ;)

Tänään mulla on viimeinen päivä kirurgian puolella. Maanantaina alotan synnytysosastolla, mikä kieltämättä pelottaa ja jännittää. Ajatus, kuinka naisen alapää repeää mun silmien edessä - ei kuulosta yhtään houkuttavalta. 

Saati en uskalla edes ajatella kuinka täällä homma hoidetaan.

Musta on aivan käsittämätöntä, miten täällä kirralla on samat potilaat ollu yli kuukauden haavojen takia, ne ei nimityäin parane. Yhdestä haavasta tulee päivittäin mätää, hoitomuotoa ei vaihdeta. Tätä haavaa ollaan vasta 2viikkoa hoidettu. Haava on vatsassa, tikit revenneet auki ja siinä se haava on. Törkeästi levällään, noin 20cm pitkä ja 5cm leveä. Koita siinä nyt olla tuijottamatta haavaa ja pitää turpas kiinni. Ainakin mun teki mieli kysyä mitä nää lääkärit aikoo tehdä ja mikä ihmeen visio niillä on näiden haavojen suhteen. Täällä siis lääkärit hoitaa haavat, hoitajat ovat avustajina ja ojentelevat esim haavataitoksia jne.

Haavataitokset eivät todellakaan ole tääl avaamattomia ja tehdaspuhtaita, avattuja, taskussa lojuvia taitoksia, mistä saattaa välillä löytää mm tupakanpuruja. Näistä toki otetaan enimmät pois..

Hirveintä täällä on se, että suurin osa näistä potilasta tulee kuolemaan. Hoitajana sulla ei ole täällä oikeutta kertoa sitä, tai puhua leikkauksesta. Lääkäri puhuu, kun ehtii. Ajoittain on vaikeaa katsoa potilaita silmiin ja nähdä niissä silmissä elämisen toivo ja usko. Tietämättömyys tulevasta, ettei toivoa enää ole..

Täällä on ollut paljon leikkauksia missä on tullut ongelmia ja ei pystyttykkään esim poistamaan syöpää tms. Tilanteet vaihtelevat niin paljon. Jokaisella on oma tarina. 

Viime viikolla oli muuten mielenosoitus, täällä ollaa pohtimassa internetveroa, josta kansa riemastu. Noin 10t ihmistä oli pitkin Pestiä osoittamassa mieltänsä. Minä ja broidi oltii tietty messissä.

Kaikki sujui rauhallisesti, mitä hieman ihmeteltiinkin. Poliiseja oli sikana ja ne oli tehnyt itselleen jo hiekkasäkeistä turvia / piiloja. Aikamoista.

Mitä mä oon tänään töissä tehnyt? Haha, mittaillut verenpaineita, ihmetellyt haavahoitoa ja vaihtanut melkein kaikkien potilaiden petivaatteet. Siis mä oon niin hyvä nykysi petaamaan sänkyjä, ettette ees usko!

Meil oli muute eilen testimeikki-ilta. Tänään juhlitaan halloweenia, eikä tiedetty millaset ihqut meikit tehää. Tässä teille piksiä, miltä meitsin lärvi eilen näyttikään ;)

Nyt! Mä meen kattelee mitä tapahtuu ja jos pääsis kohta kotiin, tai no.. Kampaajalle. Aika laittaa tää tukka kuntoo

Työharjoittelua ja hiuksien repimistä.

Paljon on ehtinyt tapahtumaan. Oon repinyt hiuksia ja manannut mun harjottelupaikan muutamaan otteeseen maailman alimpaan helvettiin ja toisaalta, kuten tänään olen viihtynyt siellä. Tänään sain ekaa kertaa ottaa elämässäni muun muassa verinäytteen! 

Kyllä sieltä tosin aina mielellään lähtee, varsinkin kun on näitä 12h päiviä. Onneksemme ei oo tarvinnut olla kertaakaan niin pitkää, on meinaa sen verran stressaavaa yrittää oppia vieraalla kielellä ja keskittyminen on aivan eri luokkaa, kuin mitä se olis Suomessa. Huhhu. Tänään oltiin töissä 10 tuntia, kunnes tuumattiin, ettei pää enää kestä.

10 päivää. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut? Aika menee täällä sika nopeesti. Esimerkiksi ylihuomenna mun äiti, sisko ja veli tulee tänne. Vastahan me keskusteltiin niiden tulosta tänne, vielä kun mäkin olin Suomessa. Siinä tuttuu tapaan jauhettiin paskaa vanhempien sohvalla, kunnes äiti päätti, ettei kestä olla erossa musta (tiän, oon helvetin ihana) noin viittä kuukautta. Tiedän että kuukausina tuo määrä saattaa särähtää korvaan, mutta ei se loppujen lopuksi ole kovin pitkä aika. Nykin oon ollu poissa kaksi kuukautta ja mulla ei oo yhtään koti-ikävä. Päin vastoin, vituttaa ajatuskin, että joudun sinne vielä palaamaan. Ehkä pidemmän ajan päästä saatan muuttaa mieleni, ei voi tietää. Tällä hetkellä mulla ei oo Suomessa juuri mitään muuta kuin mun pöllö jänis ja tietty kamut. Mutta nytkin osa on tulossa tänne, joten mikäs tässä. 

Täällä me ollaan Jaanun kanssa nautittu upeista keleistä, aurinkoa ja lämpöä on riittänyt. Ollaan muistettu muistuttaa muitaki meiä kamuja facebookin välityksellä tästä riemustamme :) 

No kyllähän me käytiin niillä kaljafestareilla ja maisteltiin erilaisia kaljoja. Tilattiin yhdet Korsotkin (kaljan nimi täällä) ja täytyy sanoo, että kyllä Korso maistuu helvetin pahalta! En tasan juo sitä enää, käyn ennemmin pyörähtää siel :D (Korso on siis Vantaalla gangstamotherfuckercity)

Ja tietty festareiden jälkeen lähdettiin tanssijaisiin. Ylläolevassa kuvassa ollaa muuten vakavia, koska noissa tuopeissa on Korsot.. Huhhu. 

Tanssijaiset pidettiin "hienosto" baarissa, ei paljoa muistikuvia. Kämppikseni, ihanat ja rakkaat sellaiset juottivat mut niin humalaan, että kiitoksia vaan. Vodkaa vedettiin kaksin käsin. Upeaa. Onneks ehin laittaa itteni ees ihmisen näköseks.. :D

Edellisenä viikonloppuna olikin Uvbileet. Ideana käyttää Uvmaaleja ja maalaa naamas ja nauttia bileistä. Ylläri sinänsä, että hukkasin kaikki jo heti kun mentiin baariin sisään. Siis tää on niin normaalia mulle jo, etten jaksa ees välittää, eikä oikeestaa nekään jotka mun kanssa käy paljoa pihalla. Kuittia tulee kyllä asiasta aina jälkikäteen, jostain syystä. 

Tutustuin upeisiin ihmisiin ja jorasin muiden kanssa. Annoin muiden maalaa mun kasvot ja kädet. Valitettavasti en saanut piksii käsistä, unohtu. Oli liian kivaa, kai? :D

Tämänä samana iltana päädyin viereiseen baariin, jostain syystä, joka ei oo viel valjennut mullekkaan ja tutustuin jälleen kerran upeisiin ihmisiin. Tää paikallinen ystävällisyys, mikä eritoten näkyy miehissä on aivan uskomatonta. Olin ehkä 500m päässä kotoa ja olin lähdössä kotiin, koska oli v*tun kylmä ja silti nää mun sankarit antoivat takkinsa mulle, että jäisin heidän kanssaan. Näiden sankareiden kanssa pidän yhä tänä päivänäkin yhteyttä (Ha, oha tästä jo hurjat 4 päivää) :D

Halusin ottaa teille muuten piksii sairaalaruoasta mitä täällä saa. Tämän eräinen keitto oli aika luxusta. Lihaa (joka oli muute pahaa) ja jotain porkkanamössöä. Elkää oikeesti valittako siis Suomessa mitä saatte sairaalassa ruoaksi. Päivälliseksi täällä saa sairaalassa sämpylän ja kinkkuviipaleen / majoneesia leipään.. Että joo. 

Tähän on hyvä lopettaa, mä lähen jatkamaan mun pyykinpesua. Tiutiu.

Osako sina puhua enklanti

Ai että mulla on jälleen kerran viisas olo työvuoron päätteeksi. Siis rehellisesti sanoen mä en ymmärrä mikä on ton sairaalan/osaston idea laittaa mut sellaisen hoitajan pariksi, joka ei puhu englantia, vaikka vuorossa olisi toinen, joka puhuu paljon parempaa enkkuu.. En ymmärrä, yhtään.. 

Koska tämän kertainen ohjaajani ei juuri osannut enkkua, niin oli aika hiljainen työvuoro, ainakin mun osalta. Muut hoitajat keskenään juttelivat ja tekivät kaikki työtkin yhdessä. Mä lähinnä pällistelin, koska en tiennyt mitä tehdä, kun kukaan ei sitä mulle kertonut. Hauskinta oli, kun yksi hoitaja pyyteli vähän väliä multa jotain, mutta omalla kielellänsä. Mistä helv*tistä mä voin tietää mitä tää hlö halajaa, kun en ymmärrä :D

Olin siis kuolla tylsyyteen jo tunnin kuluttua, koska mulla ei ollut mitään tekemistä, enkä voinut kysellä mitään, koska ohjaajani ei osaisi kysymyksiini vastata. Lähinnä siis seurailin ja kiinnitin huomiota asioihin mitä he täällä tekevät eritavalla kun me rakkaassa kotimaassamme. 

Eniten kiinnitin huomiota potilaiden käsien sitomiseen (lähinnä vanhat ihmiset) etteivät he revi katetreja irti tms. Mietin, että tuskin täällä tarvitsee lääkärin lupaa moiseen. Vuodesuojina täällä käytetään jätesäkkejä, jotka leikataan auki. Okei, säästää rahaa pirusti, mutta eihän jätesäkki ime? Eli jos päälimmäisin lakana ei ime kaikkea ja diureesia/nestettä erittyy läpi jätesäkkiin, niin tämä nestehän vaan lilluu siinä niin kauan, että a, joko se leviää loppujen lopuksi muualle sänkyyn missä ei ole jätesäkkiä, tai b, neste lilluu tyyliin persees kohal koko ajan, niin kauan että petivaatteet vaihdetaan. Ok.

Anyway, tää vuoro meni siis tarkkailijan roolissa. Noin 5h kuluttua htjat hoki mun nimeä ja näytti mulle pedin. Ahaa, täällä on siis luvallista nukkua. He olivat tehneet mulle pedin lääkärien ja haavahtjan tutkimushuoneeseen.

Kysyin ja varmistin useampaan otteeseen, että nukutaanko täällä oikeasti yöt ja vastaus oli kyllä. Toki potilaiden hälytyksiin vastataan, mutta niitä harvemmin kuulemma tulee. Tämä riitti mulle ja kömmin petiin, missä sainkin nukkua n 4h ennen kuin aamutyöt alkoivat. Täällä siis yököt pesee kaikki autettavat ja laittaa päivävaatteet päälle. Muille viedään pesuvati, että saavat pestyä itsensä yön jäljiltä ja aloittavat aamuhommat. C'mon, kello oli jotain 5, ja sillon kiskotaan potilaat ylös? Huhhu. :D

Aikamoista. Nyt oon tyytyväisen kotona ja seuraavan kerran töihin maanantaina. Onneks o hetki vapaata. Tänään illalla olis koulun tanssijaiset, minne ollaan kuulemma menossa ja kaljafestarit. Itseäni enemmän kiinnostaa festarit, joten saa nähdä menenkö tanssijaisiin, vai en :D

Nyt hetkeksi viel silmät kiinni ja unten maille. 8)

Eka viikko takana

Ensimmäinen viikko alkaa olee takana ja enpä oikein tiedä mitä sanoa. Jatkuvaa taistelua, koska kielimuuri on niin kova. Ollaan laiteltu omaan kouluumme Suomeen viestiä tunneista ja saatiin sieltä loppujen lopuksi viestiä, ettei todellakaan tarvitse tehdä 60h/vko. Hyvä. Se oli vain hieman mielenkiintoista kertoa sairaalalle, koska taas he raahasivat lääkäreitä tulkiksi ja siinähän sitten tää tyttö selitteli parhaansa mukaan, ettei meitä opsikelijatyttöjä voida rangaista siitä, että paikallinen koulumme ei osaa hoitaa asioitansa ja oma koulumme Suomessa sanoo, että teemme MAX 38h/vko, niin silloin teemme max 38h/vko. Alku shokin jälkeen he muistivat Jaanun, joka ei ole vielä aloittanut työharjoittelua, koska on ollut kipeä. He olivat erittäin kiinnostuneita hänestä miten hänen tuntiensa käy ja miten hän ne korvaa. Mistä helvetistä mä voisin sen tietää? Ja ehtiikö Jaanu ees korvaa niitä, koska tän kuukauden lopussa me vaihdetaan työharjoittelupaikkaa. Noh, sen näkee ensi viikolla, milloin Jaanu tulee mun kanssa töihin. 

Myöskin mulle tuli eilen shokkina, kun osastonhoitaja oli mennyt multa kysymättä laatimaan mulle työvuorot ja mulla oli jokainen, paitsi 1 vkl töitä. Tietenkin halusin asiaan muutoksen. En mä rupea täällä ilmaiseksi työskentelemään viikonloppuisin ja varsinkin, kun mulla olis tarkoitus tehdä viikonloppuisin reissuja muualle. Ja taas syttyi pienehkö sota. Osastonhoitaja huusi lääkärille, en tunnistanut muita sanoja kuin "minium", kun puhuin tunneista again. Mulle oltiin laitettu joka viikolle se 38h, ehdotin että voisin tehdä viikossa kolme kertaa 12h päivän ja pitää loppuviikon vapaata. Noh, tämä ei onnistunut, koska tunteja tulisi vain 36h, eikä tätä 38h. Tottakai sanoin, että 38h oli se maksimaallinen määrä, mitä me saatiin viikossa tehdä. Seuraavaksi sainkin kuulla, että mulla on jokainen viikonloppu vapaa ja ystävällinen lääkärisetä näytti, että mullahan on jokainen sunnuntai vapaa. Täällä meinaan sunnnuntai on se "viikonloppu", lauantai on normaali arkipäivä. Vitut. Jos asia olisi niin, niin miksi ihmeessä täällä menee kaupat aikaisemmin kiinni? Mua yritetään kusettaa, tiän sen. Mut loppujen lopuksi sain lauantain vapaaksi, kiitos sinnikkyyteni.  Tänään mulla olis tosin yövuoro, enkä tiedä yhtään mitä odottaa.. 

Mitä mä oon täällä tehnyt? Noh, olin mukana vatsantoimittamisessa, joka oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus. Kuulemma Suomessa eläinpuolella toteutetaan melkein samalla idealla, muttei ihan.. Eli 2l pussi, johon laitettiin kiehuvaa sekä kylmää vettä. Pussissa on letku ja letkun päähän siveltiin vaseliinia. Siinä sitten tiputeltiin vesi potilaan suoleen ja tiputuksen jälkeen potilas meni vessaan tyhjentämään suoltansa. 

Entäpä täällä "eristyshuoneet" ? Haha, olin eilen niissä. Avoimet ovet ja huoneessa on noin 6-8 ihmistä. Mieleeni tuli hieman bingo, arvotaan huoneessa kuka saa kenenkin taudin. Hoitajat eivät käyttäneet hanskoja koskettaessaan heihin ja taas ihmettelivät minua, joka käytin hanskoja jopa vaihtaessani lakanat. Täällä on niin erilaisia hoitajia, että paha sanoa mikä täällä on "oikea" tapa. Jotkut sanovat että älä Taina tee näin niin kuin minä ja avaavat esim lääkeainepullon tippaletkulla, jotkut taas sanovat että älä koskaan koske potilaaseen ilman hanskoja tai muita suojavarusteita, mutta itse he menevät ilman suojausta. Esim. itsehän en suostu edes verensokeria mittaamaan täällä ilman hanskoja, koska mulla ei ole hajuakaan mitä tauteja täällä potilailla on, koska kenelläkään ei riitä kielitaito sitä kertomaan mulle.. Tänää otan mukaan töihin jonkilaisen sanakirjan ja selittelen hieman tarkemmin millaisella osastolla työskentelenkään ja millainen on potilasmateriaali.

Tänä viikonloppuna täällä on muute kaljafestarit ja ajattelin ottaa niihin osaa huomenna, kun pääsen töistä. En meinaan usko yhtään, että saan nukuttua tässä asunossa päivällä, koska meillä jokaisella on niin erilainen rytmi. Esimerkiksi viime viikon olin ainoa joka heräsi ennen aamu kuutta ehtiäkseni töihin. Seuraava herää ehkä n klo 9 jne. Lattiamme on meinaan niinkin ihanaa materiaalia, että vaikka kuinka yrittäisit hiipiä täällä, niin se kuulostaa silti siltä, että täällä rymistelee norsulauma. Ehkä mun vaan pitäs ostaa korvatulpat?

Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta tällaisen kuvan. Onnellisen tietämättömät wondervamplaiset ilmottautumassa leirille. Pahaa aavistamattomat eivät vielä tiedä mitä tulevan pitää..  Aikamoista!

Mutta nyt mulla on nälkä ja meen tekee herkkuruokaa ennen kuin pitää raahautua töihin. 

Viszlát !

Maassa maan tavalla, vai kuinka

Sziaaa,

Työharjoittelu on alkanut ja tunnen olevani jo paljon viisaampi, tai en ehkä viisaampi, vaan valaistuneempi. Joo. 

Maanantaina piti etsiä mun harjoitteluvastaava, sanotaan nimeksi vaikka Andreas. En ollut ikinä nähnyt koko ihmistä, ja nyt mun piti ettii sen aamulla asemalta muiden ihmisten joukosta. Apua. Noh, Suomalaisena olin paikalla hyvissä ajoin, paikallisena Andreas oli myöhässä. Tottakai. Eihän tää maa niin pyöri, että ihmiset olisivat ajoissa. Totu siis odotteluun. Aikani ihmetellessä missä harkkavastaava viipyy aloin kyselemään muilta miehiltä keitä he olivat, ja sattuisiko heidän nimi olemaan Andreas. Jok'ikinen katsoi mua erittäin loukkaantuneesti kun ymmärsi mitä kysyin ja vastasi ettei todellakaan ole. Ihmettelin hieman heidän käytöstään. Odotettuani tovin (mielestäni kauan) näin naisen juoksentelevan asemalla, paperit hulmuten ja etsien jotakin. Naureskelin mistähä tää matami oli karannut. Ajattelin kuitenkin vitsimielellä kysyä olisikohan hän Andreas ja jummi.. Oli. Siinä samassa tajusin, että Andreas on täällä naisen nimi ja oli siis loukannut jok'ikistä miestä kysymällä "Anteeks, onks sun nimi Liisa?" - idealla. Voi viiitt...

No anyway, yhdessä hetkessä olin jo osastolla, vaihtanut jossain pukukopin tapaisessa paikassa vaatteet ja esittäydyin (luultavasti) mun ohjaajalle. Sitten puhutaankin jo työajoista. Siis mä en ollut uskoa korviani. Koska meidän koulu täällä on möhlinyt ja unohtanut varata meille tän työharjottelun, jonka takia ollaan 3vkoa myöhässä aikataluista, niin sairaala kertoi, että me tehdään VAIN ja ainoastaan 12h päiviä. Viikossa siis 60h. Tässä kohtaan luultavasti lasket kuinka monta tuntia itse teet viikossa ja oletan, että tyrmistyt. Kyllä, me ollaan täällä opiskelijoita ja nää oikeasti ajattelee, että me ollaan ilmeisesti superihmisiä, että voidaan tehdä tää koko harjoittelu siel 12h päiviä. 

Itse suutuin asiasta ja seuraavassa hetkessä mun nenän edessä on lääkäri. Ohjaaja kertoo, että hänellä on niin paljon parempi Englanti, että siksi hänet pyydettiin paikalle. Noh, kumma juttu ku lääkärillä oli parempi kielitaito, olihan hän sentään ylilääkäri. 

Vaihdettiin muutamat mielipiteet ja totesin keskustelun olevan aivan turha - tää lääkäri ei ymmärtänyt missä oli vika, kun he kaikki tekevät täällä 12h päiviä. Oisittepa nähnyt lekurin ilmeen, kun kerroin, että meidän koulu puhui että teemme viikossa 32h. Eli siis puolet vähemmän. Ja kerroin myöskin tämän olevan normaalia Suomessa. En tiedä arvostaako tämä yliherrapäälikkö enää Suomalaisia, mutta arvatkaa mitä ? I dont give a fuck. 

Ensimmäinen päivä ei onnekseni ollut 12h, vaan n. 9h. Hoitajat sanoivat, että ensimmäisen päivän kunniaksi. Olin tuossa kohtaan jo aivan rikki. Asioiminen ja työn tekeminen vieraalla kielellä on erittäin uuvuttavaa, varsinkin kun juuri kukaan ei ymmärrä sua. Osastolla on tasan 3 htjaa, jotka ymmärtävät sua vähän, mutta ei lähellekkään niin paljoa, että voisit keskustella luontevasti.

Tosin osastollani on onnekseni ihania ihmisiä töissä. He antavat minun tehdä, ensiksi näyttävät miten homma tehdään ja seuraavaksi meikäläinen on hommissa. Toiset suomitytöt, jotka ovat täällä työharjoittelussa myöskin ovat sanoneet etteivät he saa tehdä mitään. Jummi, mä tulin oikeaan tekijöiden paikkaan. 

Näiden kahden päivän aikana olen oppinut arvostamaan hygieniaa Suomessa, koska täällä sitä ei juuri ole. Deko, missä pestään yleensä sairaalatarvikkeita, on täällä vieras asia. Täällä esim sorsat heitetään vatiin, jossa on pesuainetta, joka "pesee" sorsat, kun ne lilluvat siellä pinnalla. Entäpä sterilisoiminen? Vastaavassa astiassa kuin sorsat. Siel ne pihdit lilluu ja ovat olevinaa steriilejä kun tulevat pois.

Tuskin edes uskotte kuinka rikki / poikki mä olen kun pääsen töistä. Kielimuuri ja koko ajan pitäisi oppia uutta. Tää on jäätävää. Ja nyt ne nokkelimmat on tajunnu, että kello on liian vähän, että oisin tänäänki ollut 12h töissä. Se on totta. Pääsin klo 1415 kun osastonhoitaja teki rotat. Kysy haluanko kotiin, johon kuka tahansa vastaa, että totta v*tussa. Mullaha o huomen vapaapäiväki, nii kiva päästä viettää sitä ajoissa. Noh, osastonhoitaja tuumasi, että nähdään huomenna aamulla.. Eli menetin mun huomisen vapaapäivän, koska ne halus lisäkäsiä aamuun, mutta mä pääsin sen takia myös aikasemmin. 

Noh, ajattelin hyväksikäyttää tän ajan ja mennä päiväunille. Unohdin, että kämppikseni ja ihana matkatoverini on kipeänä. Samassa saa*anan taudissa, kun itse olin viikko sitten. 

Tänään on hänen vuoro mennä lääkäriin. Varattiinpa jo aikakin. Jospa saadaan sitten likka tolpilleen ja aloittamaan ehkä kohta työharjoittelu. 

Finnish nurse. 

Mä odotan mielenkiinnolla huomista. Kuulin, että mun koulu on vihdoinkin pienen paineen alaisena alkanut tekemään asioille jotakin. Ovat soittaneet kämppikselleni ja ihmetelleet touhua. Ovat kuulemma myös soittaneet meidän paikalliseen kouluun ja vaahdonneet, ettei edes opettajat Suomessa tee tuollaisia tappajapäiviä. Mä niin toivon, että en joudu ikinä tekemään täällä tuota 12h päivää, koska täällä se on äärimmäisen raskasta..

No jos jotain positiivista, niin oon alkanu tekemään turistijuttuja täällä. Ihan vain siksi, että kohta mun perhe tulee tänne ja sen jälkeen muutama uRpå. Pitää kai osaa esitellä kaupunkia heille ja tästä syystä kiivettiin eilen kämppiksen siskon kanssa kukkulalle tsiigailee maisemia ja olihan nuo komiat. Varsinkin auringon laskieassa. 

Nyt mä oon liian väsynyt ja kohta pitää kuskaa sairas immeinen sairastamaan sairaalaan. Seuraavaan kertaan, again \o

Gotta be somebody

Sziaaa,

Kinttu alkaa olee siinä kunnossa, että meitsi pystyy kävelemään jo. Eli siinä ei ollut murtumaa, saanut kovaa osumaa vaan, joten käytän yhä tukisidettä, että pystyn mennä viipottamaan pitkin katuja. Ettei elämä kävis liian tylsäks, niin oon näköjään onnistunut murtamaan mun nenän. Älkää hyvät ihmiset kysykö miten ja miks. Ei mitään hajua. Tajusin vain yksi aamu, että nenä on kipeä ja Jaanu huomatti, että sehän on turvoksissa. No hupsista perkele.

Jaanun pikkusisko tuli tänne muutama päivä sitten viihdyttämään ja likalla oli tuliaisia. Arvaattekin varmaa jo mitä. Kyllä, salmiakkia ja tummaa leipää. En oikeastaan ollut ajatellut juuri näitä ennen kun nokkani edessä oli salmiakkia ja sain aamiaiseksi tummaa leipää. Aikamoista. En tosin koskaan oo ollut salmiakin perään, niin ei tämä ylläri aiheuttanut kovinkaan suuria kiljahduksia. 

Jaanu on siis esitellyt Budapestiä siskolleen parhaansa mukaan ja ovatkin käyneet kaikkialla, jopa kylpylässä. Itse en ole vielä nähnyt puoliakaan turisti juttuja, pitää alkaa siis tsemppaamaan asian suhteen, koska ei ole enää kuin muutama viikko, niin mun perhe tulee tänne morottaa mua. Ehkä mun pitäs osaa sillon näyttääkin jotain? Noh, ainakin osaan näyttää muutaman baarin, mut veikkaan ettei ainakaan mun äiti niihin halua >:) No oon mä onneks käyny muutaman turistijutun kattellee, esimerkiksi linnan. Jeij.

No mitä me ollaan täällä viikko tehty taas ? No kuulkaas, me ollaan shopattu! Saatiin kuulla, että työharjoitteluun tarvii omat valkoiset vaatteet sekä työkengät. No arvatkaa vaan oliko meillä semmosii vaatteit mukana.. No ei todellakaan. 

Eikä valkoisten perushousujen metsästäminen ole muutenkaan kovin helppoa. Jouduttiin ravaa niin monessa kaupassa, ennen ku löysin jokseenkin siedettävät housut. Nyt mulla on työhousuina valkoiset farkut, jossa on persetaskuissa timantteja. Maanantaista eteenpäin olen siis timanttipersehoitaja. Hoho.

Ja parempi ois housujen kelvata, meni meinaan useampi päivä että löyty ees noi.. Perkele.

Kun shoppaamiset oli hoidettu, niin käytiin mm perjantaita viettämässä erilaisemmalla meiningillä. Löydettiin joku puoti, missä sai maalata mitä halus kun makso X-summan ja maalauksen ohessa sai nauttia haluamaansaa juomaa. Esimerkiksi mä otin kaljan. Kalja toimii aina, toisin kuin viini. Muut tytöt otti viiniä ja tuumasivat sen olevan "erittäin hyvää". Eli ei todellakaan hivellyt makunystyröitä. Ha.

Maalaaminen oli yllättävän rentouttavaa puuhaa ja tietenkin, luovaa puuhaa. Yhdestäkään nallesta ei tullut samanlainen. Jaanun sisko teki úúber söpön nallen, Jaanu haki inspiraatiotansa kukista ja meikäläinen sotki pensselillänsä ja katto mitä tapahtuu. Ja mun nalle sai näin aivan uskomattoman hienot turkoosit pitkät ripset. \o/

Oon jälleen tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin täällä, mutta kyllä. Turisteihin. Täällä on erittäin vaikeata oikeasti tutustua paikallisiin. Oon pääasiassa hengannut täällä brassien, ranskalaisten ja brittien kanssa. Tunnen tasan yhden paikallisen täällä ja oon ollut täällä jo kuukauden :D Kielimuuri, ihana asia.

Tosin eilen kun kävin mäkkärissä (kyllä, täällä on sellainenkin) sain jotain ihmeen VIP kohtelua! Olin ällikällä lyöty. Multa kysyttiin millaisena haluan mun pihvin, kuinka tulisen aterian haluan ja mites ranskalaiset. Tilasin siis juustoaterian.. Sain ison limun ja siihen päälle vielä pikkulimun, Näytin kuulemma janoiselta :D

Ihana ihminen. Hymyillytti viel monta tuntia myöhemminkin ja itseasiassa vieläkin kun mietin asiaa. Haha.

Oon myös viettänyt aikaa toisen suomitytön kanssa, joka on kotoisin Lappeenrannasta, Essi neitokainen. Käytiin Essin kanssa hieman ulkona muutama päivä takaperin ja myöhään meni taas - again. Eihän tuo mua haittanut, mutta Essi ehti nukkua vain 3h ennen kuin hänen perheensä tuli Suomesta tänne viettämään viikonloppua. Käytii morottaa Essii ja häne veljee eile baarissa, jossa juotii yhdet ja si marssittiinki urhoollisesti kotiin. 

E, M, T ja J

Mun pitäis yrittää tehä psykiatrian verkkokurssia, mutta joka kerta kun avaan kyseisen kurssin, niin iskee motivaatiopula. Kuka ihme sen motivaation käy varastamassa? Onneks tässä on yli kuukaus aikaa leikkiä ton kurssin kanssa niin paljon ku haluaa.

Nyt mulla on jäätävä nälkä. Mä haluan sushia. Siispä sushille. Seuraavaan kertaan!