sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Gotta be somebody

Sziaaa,

Kinttu alkaa olee siinä kunnossa, että meitsi pystyy kävelemään jo. Eli siinä ei ollut murtumaa, saanut kovaa osumaa vaan, joten käytän yhä tukisidettä, että pystyn mennä viipottamaan pitkin katuja. Ettei elämä kävis liian tylsäks, niin oon näköjään onnistunut murtamaan mun nenän. Älkää hyvät ihmiset kysykö miten ja miks. Ei mitään hajua. Tajusin vain yksi aamu, että nenä on kipeä ja Jaanu huomatti, että sehän on turvoksissa. No hupsista perkele.


Jaanun pikkusisko tuli tänne muutama päivä sitten viihdyttämään ja likalla oli tuliaisia. Arvaattekin varmaa jo mitä. Kyllä, salmiakkia ja tummaa leipää. En oikeastaan ollut ajatellut juuri näitä ennen kun nokkani edessä oli salmiakkia ja sain aamiaiseksi tummaa leipää. Aikamoista. En tosin koskaan oo ollut salmiakin perään, niin ei tämä ylläri aiheuttanut kovinkaan suuria kiljahduksia. 

Jaanu on siis esitellyt Budapestiä siskolleen parhaansa mukaan ja ovatkin käyneet kaikkialla, jopa kylpylässä. Itse en ole vielä nähnyt puoliakaan turisti juttuja, pitää alkaa siis tsemppaamaan asian suhteen, koska ei ole enää kuin muutama viikko, niin mun perhe tulee tänne morottaa mua. Ehkä mun pitäs osaa sillon näyttääkin jotain? Noh, ainakin osaan näyttää muutaman baarin, mut veikkaan ettei ainakaan mun äiti niihin halua >:) No oon mä onneks käyny muutaman turistijutun kattellee, esimerkiksi linnan. Jeij.



No mitä me ollaan täällä viikko tehty taas ? No kuulkaas, me ollaan shopattu! Saatiin kuulla, että työharjoitteluun tarvii omat valkoiset vaatteet sekä työkengät. No arvatkaa vaan oliko meillä semmosii vaatteit mukana.. No ei todellakaan. 

Eikä valkoisten perushousujen metsästäminen ole muutenkaan kovin helppoa. Jouduttiin ravaa niin monessa kaupassa, ennen ku löysin jokseenkin siedettävät housut. Nyt mulla on työhousuina valkoiset farkut, jossa on persetaskuissa timantteja. Maanantaista eteenpäin olen siis timanttipersehoitaja. Hoho.

Ja parempi ois housujen kelvata, meni meinaan useampi päivä että löyty ees noi.. Perkele.



Kun shoppaamiset oli hoidettu, niin käytiin mm perjantaita viettämässä erilaisemmalla meiningillä. Löydettiin joku puoti, missä sai maalata mitä halus kun makso X-summan ja maalauksen ohessa sai nauttia haluamaansaa juomaa. Esimerkiksi mä otin kaljan. Kalja toimii aina, toisin kuin viini. Muut tytöt otti viiniä ja tuumasivat sen olevan "erittäin hyvää". Eli ei todellakaan hivellyt makunystyröitä. Ha.

Maalaaminen oli yllättävän rentouttavaa puuhaa ja tietenkin, luovaa puuhaa. Yhdestäkään nallesta ei tullut samanlainen. Jaanun sisko teki úúber söpön nallen, Jaanu haki inspiraatiotansa kukista ja meikäläinen sotki pensselillänsä ja katto mitä tapahtuu. Ja mun nalle sai näin aivan uskomattoman hienot turkoosit pitkät ripset. \o/


Oon jälleen tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin täällä, mutta kyllä. Turisteihin. Täällä on erittäin vaikeata oikeasti tutustua paikallisiin. Oon pääasiassa hengannut täällä brassien, ranskalaisten ja brittien kanssa. Tunnen tasan yhden paikallisen täällä ja oon ollut täällä jo kuukauden :D Kielimuuri, ihana asia.

Tosin eilen kun kävin mäkkärissä (kyllä, täällä on sellainenkin) sain jotain ihmeen VIP kohtelua! Olin ällikällä lyöty. Multa kysyttiin millaisena haluan mun pihvin, kuinka tulisen aterian haluan ja mites ranskalaiset. Tilasin siis juustoaterian.. Sain ison limun ja siihen päälle vielä pikkulimun, Näytin kuulemma janoiselta :D

Ihana ihminen. Hymyillytti viel monta tuntia myöhemminkin ja itseasiassa vieläkin kun mietin asiaa. Haha.



Oon myös viettänyt aikaa toisen suomitytön kanssa, joka on kotoisin Lappeenrannasta, Essi neitokainen. Käytiin Essin kanssa hieman ulkona muutama päivä takaperin ja myöhään meni taas - again. Eihän tuo mua haittanut, mutta Essi ehti nukkua vain 3h ennen kuin hänen perheensä tuli Suomesta tänne viettämään viikonloppua. Käytii morottaa Essii ja häne veljee eile baarissa, jossa juotii yhdet ja si marssittiinki urhoollisesti kotiin. 


E, M, T ja J
Mun pitäis yrittää tehä psykiatrian verkkokurssia, mutta joka kerta kun avaan kyseisen kurssin, niin iskee motivaatiopula. Kuka ihme sen motivaation käy varastamassa? Onneks tässä on yli kuukaus aikaa leikkiä ton kurssin kanssa niin paljon ku haluaa.


Nyt mulla on jäätävä nälkä. Mä haluan sushia. Siispä sushille. Seuraavaan kertaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti