Goodbye varastotyöt

Heipsan taas kaikille,

Viimeistä viikkoa viedään työharjoittelussa, itseasiassa tämän päivän jälkeen jäljellä on enää 2 päivää. Äkkiä se 7vkoa meni. Jösses sentää.

Koska harjottelu loppuu kohta, se tarkoittaa myös mulle sitä, että ei tartte enää tehä duunia ilmaseks ja alotan kohta samassa paikassa kesätyöt. Tämän innoittamana päätin jättää varastotyöt toistaiseksi. Lauantaina ajoin varastolle vain yksi asia mielessä; mahdollisimman nopea poistuminen kys. Rakennuksesta. 

Varastotyössä ei ollut oikeastaan muuta vikaa kuin se perkeleen robotti, kenen kanssa sai jatkuvasti taistella. Kuittaako se mun tilauksen / muun jutun vai perseileekö robo, niin kuin aina. Keikoissa meni aina paljon pidempää ku sai huutaa robotin kanssa kilpaa, että saan kuitattua juttuni. Raivostuttavaa.. 

Täst edes pysyn vain ja ainoastaan  hoitohommissa, ainakin toistaiseksi. Ha.

Ainiin, en ole varmaan muistanut kertoa ilouutisia? Mua on jo pidemmän aikaa vituttanut täällä olo ja ollut palava halu päästä ulkomaille. Toiveitani ollaan selkeästi kuunneltu, koska syksyllä tää mimmi pakkaa laukkunsa ja lähtee Budapestiin 3-4kk. Eikö ookkin mahtavaa! Tarkoituksena on mennä kys. Maahan vaihtoon, työharjoitteluun 3kk. Yhden kuukauden ajan aiomme reilata vähän sielä ja täällä, minne ikinä haluammekaan mennä. 

Vielä pitäisi keksiä mitä teen mun asunnolle, pupulle jne. Vähän houkuttaisi irtisanoa koko asunto, myydä kaikki irtaimosto ja jäädä sille tielle. Ehkä mä kuitenkin hoidan ton koulun kunnialla läpi, ettei opinnot pitkity ja mulla hajoa pää sen takia.

Lauantaina tuli juhlittua tyttöjen kanssa ja voi jessus sentää mikä jurri oli. Kotiuduin ennen klo 24, koska oli ollut liian kova tahti ja Tainalla liian kovat paukut. Parasta tässä oli se, että kaikki mun tavarat oli kaverille kun lähin kotiin. En siis löytänyt kotiavaimia, joten iski paniikki. Mitä helvettiä teen. Onneksi keksin, että pari kaveria asuu suht lähellä ja marssin määrätietoisesti heille. Onneksi olivat kotona! Aamulla löysinkin kotiavaimet, ne oli sittenki mun laukussa.. En vaan jurriltani nähnyt niitä.. Ups. 

Darraa? Nöyp, mutta ei kyllä olo ollut kaikein virkeinkään. Keksittiin illalla, että grillaaminen vois olla kova juttu ja olihan se. Grillates tulee aina niin ihana kesänen olo ja rentoutuu ihan eri tavalla. Suosittelen siis muillekkin! 

Näihin tunnelmiin.. Nyt täytyy alkaa valmistautumaan iltavuoroon. :)

Wadapp

Hellou, pitkästä aikaa taas!

Paljon on ehtinyt sattua, tuli mm oltua Meltsun kinkereissä Jäkessä. Oli niin ihanan erilaiset kinkerit mihin on tottunut. Ehkä paras juttu oli vieraat naamat, jotka toivat vaihtelua pirskeisiin. Yllärinä tosin tuli se, että tää porukka osaa ottaa kuppia kyl huolel, oltii meinaa Meltsul n klo 1830, ja osa oli jo aivan naamat :D Asiaa!

Juhlissa tuli tutustuttua (vittu mikä sana..) uusiin kivoihin ihmisiin, keihin vois pitää jatkossakin yhteyttä. :) Ehdottomasti suosittelen kyl kaikille laajentaa omia ympyröitänsä, eihä sitä koskaan tiedä keneen törmää!

Tuli jonkin aikaa sitten laitettua autokin myyntiin ja sehän men nopiaa kaupaks. Eka katsoja ois halunnu samantie kirjottaa paperit, meitsi ei. Se ajatus, ku oot ajanu autoa viim. 8 vuotta, päässy kulkee mite haluut aiheutti stressiä. Mulla ei olis enää autoa. Mä kulkisin julkisilla. Apua! Piti sulatella asiaa vielä vuorokausi ennen ku olin valmis laittaa nimeä papereihi. Tänään kuljinkin ensimmäistä kertaa ilman autoa töihin ja voi juku.. Hyvästi oma rauha! Kakarat kirkuu, ihmiset huutaa, kuski ajaa töyssyihin täysii... Jösses sentää. Onneks on keksitty kuulokkeet, että voi sentää yrittää kuunnella musiikkia ja paeta omaan turvalliseen ja ihanaan mielikuvitusmaailmaan.

Tänään käynnistyi myös mun 5s vko työharjoittelussa, melkein ohi jo siis. Löysin tänään upeita videoita koskien robottiavusteisia leikkauksia, missä näytetään mitä oikeasti leikkauksissa tapahtuu! 

Päätin jopa jäädä tuolle osastolle kesäksi, siel opin uusia asioita. Varastolla ei ole mulle tarjottavaa kesäksi ja kuka helv haluu olla kesän koko ajan sisällä? Pimeässä.. No thx. En oo ollu varastol kun muutaman kuukauden ja mä oon jo aika kypsä sitä mestaan kohtaan. Ei vika ole siinä työssä, mutta mun hermot ei kestä huutaa kilpaa mikrofoniin robotin kanssa, joka ei usko käskyjä. Stn.

Tiedättekö muuten, että irvistyskisa piristää aina päivää? Aina välil kaverin kanssa lähetellään toisillemme erittäin fiksuja ja kauniita kuvia itsestämme, tässä teille yksi malliksi ;)