Bacalar

Kaksi päivää Bacalarissa takana ja ollaan (jälleen kerran) nautittu upeista maisemista. 

Tää paikka ei ole kovin suuri, joten lyhyt pysähtyminen riittänee tämän paikan kohdalla. Tää kylä ei ole oikeastaan turistien suosima paikka, joka näkyy siinä, että isoja kauppoja ei ole ja tää on tosiaan pieni kylä. Hostellitkin ovat vaatimattomia, koska ihmiset pysähtyvät tähän vain hetkeksi ennen kuin jatkavat matkaansa.

Myöskin siitä tiedät olevasi kaukana kotoa, kun kaikki tuijottavat sua. Olet erilainen, et samanlainen kuin paikalliset. Muutamat lapset ovat hämmästyneinä tuijottaneet meitä ja huutaneet innoissaan jotain omalla kielellänsä. Myöhemmin kuulin, että lapset eivät olleet ennen nähneet valkoihoisia blondeja.. Ah.

Ja tämä on muuten ensimmäinen paikka, jossa en edes minä suostu dallailemaan kadulla yksin pimeässä. Kun saavuttiin tänne, niin otettiin taksi n 600-900m matkan takia, koska oli pilkko pimeää. 

Kulkukoiria täällä on jonkinverran. Yhden koirista olin jo tuomassa Suomeen, kun tämä ihana hurtta seurasi minne tahansa meninkään, siis jopa kauppaan. Pakkohan mun oli ostaa tälle sydämenvalloittajalle herkkua ja siinä silmän räpäyksessä, kun viimeinen biitti hulahti kurkusta alas, katosi samassa mun ihana hurtta. 

Kohta puoliin pitäisi nappaa bussia alle ja matkustaa Chetumaliin. Siel olis tarkoitus selvittää millä päästäisiin San Pedrosta Belizen saarille, vai mennäänkö saarille Chetumalista. Aikamoista!

Tääl Mexicos oon muute aivan rakastunut mangoihin! Niin tuoretta ja pehmeää. Oon joka päivä yrittänyt haalia itselleni edes yhden mangon, mutta valitettavasti nämä herkut ovat myös paikallisten suosiossa..

Musta on myös ihana kuunnella hostellitoverien kokemuksia tästä maasta. Aamukin alkoi lupaavasti, eräs nuorimies briteistä aloitti keskustelun;

" Mä en tiedä miten selviän tästä maasta, kun paikalliset naiset suorastaan hyppii syliin ja melkein kosii kadulla " 

Haha, onkohan kaikilla "valkoihoisilla" miehillä täällä yhtä rankkaa ? Olis kiva tietää.

Nyt täytyy mennä tsekkaamaan kamat, kohta pitää luovuttaa hostellihuone ja lähteä reissun päälle. 

Nauttikaa te siis siitä ihanasta lumesta, kun me suorastaan kehrätään tässä auringon valossa <3

Goodbye Playa del carmen

Tänään olisi lähtö täältä Playa del Carmenista. Hostelli on ollu kiva ja tääl on tutustuttu muutamiin kivoihin tyyppeihin.

Eilen ei tullut tutustuttua paikalliseen joulun viettoon, koska paikalliset olivat (yllätys sinänsä) kadonneet kaduilta. Ei se mitään.

Oltiin eilen uimassa kilppareiden ja rauskujen kanssa. Kyllä, luit oikein. Jäätävän kokosten rauskujen kanssa. Se piikki pelkästään oli noin mun pitune. Siinä napitettii toisiamme hetken, kunnes rausku suuttu mulle. Siinä si kauhottii vettä tuhatta ja sataa eteenpäi. Haha. 

Rupesin funtsii eilen illalla miten erilaisia olemmekaan toisillemme ja ymmärsin, että jokainen kohtelee sua just niin kuin sallit heidän kohtelevan sua. Jos ihmiset kohtelee sua tympeesti, syy on luultavasti siinä, että hyväksyt asian. Kävin eilen illalla pienessä mielessäni jokaisen ihmissuhteeni läpi ja pohdin miten mulla on niin erilaisia ihmisiä ympärillä. Jotkut ovat ns hyvänpäiväntuttuja, keiden kanssa jutellaan esimerkiksi säästä. Tai parisuhteet, sama pätee niihin. Jos annat kumppanis kohdella sua kuin paskaa, niin kuinka hän voisi arvostaa sua? 

Kaikki lähtee siis siitä, kuinka kohtelet itseäsi ja kuinka annat muiden kohdella itseäsi. Tässä teille hieno päivän viisaus. Tai teille, illan viisaus. 

Nyt jatkan kokeisiin lukua. Yeaa, kokeet. Hyh.. 

Buon natale

Feliz navidad!

Aivan mahtavaa viettää erilainen joulu. Viime vuonna vietin joulun exäni vanhemmilla, muuten vuorotellen töissä että oman perheeni kanssa. 

En ole koskaan ollut juuri "jouluihminen", mutta tämä joulu sopii meikäläiselle oikein hyvin! 

Miettikääpäs, ei tarvitse kuunnella jatkuvalla syötöllä niitä samoja joululauluja eikä kestää sukulaisia. Haha, ihan mahtavaa.

Täällä meidän hostellissa jokainen kokkasi jotain, joka jaettiin kaikkien kanssa. Eli ideana oli buffee, joka oli mieletön. Aluksi hieman pelkäsin, että pöytä on täynnä erilaista fisuu, mutta ei onneksi. Myös saimme ihanan joulukuusen tänne ja jokainen kirjoitti lapulle omalla kielellänsä hyvää joulua. Magee idea!

Tärkeintä täälläkin oli viettää aikaa yhdessä, vaikka toisiamme emme niin hyvin tunnekkaan. Tai noh, ei ainakaan kaikkia. 

Täällä(kin) otetaan alkoholia jouluna, toiset rankemmalla kädellä kuin toiset. Jossain vaiheessa huomasin, että me oltiin tyttöjen kanssa karkaamassa klubille, mikä oli mielestäni loisto idis, sillä en enää kestänyt hostellin "vegaanitytyi". Siis oikeesti, mulla ei oo mitään vegei vastaan, mutta jos mimmit, jotka on 28v (!) käyttäytyy kuin 18v, niin jotain on pielessä ja pahasti. Nää tsirpulat selosti jokaisen haukkaamasi palan jälkeen kuinka kana ei saanutkaan elää, koska sen piti päätyä kirveen alle - minun takiani. Ja samalla kun nää tsirpulat selitti näitä tarinoita, niin he söivät kananmunia. Mitä vittua, oikeesti. Kananmuna ei oo kuulemma niin justiisa, koska se ei oo ehtinyt kehittyä. Samalla he hyppivät ruokapöydällä, joka oli kuulemma mielettömän hauskaa. Parasta oli potkia lautasia ihmisten syliin.Selvä, nyt baariin, ennen kuin vegemimmit seuraa peräs.

Baarikierroksella huomasin, kuinka " ilmaisen viinan bileet " sai aivan uuden merkityksen. Täällä saat teksushotin ilmaiseksi mistä tahansa, kunhan menet vain sisään. Arvatkaa vaan, ketkä kävivät siis melkein kaikissa baareissa hakemassa shotit. Jep, me. Lopulta löydettiin baari, jossa sai mimmit juua teksuu nii paljo ku halusivat - ilmaiseksi. Wtf. Sinnehä me jäätiin. Muutamia shotteja, joraamista ja hauskanpitoa. Sitä se eilinen oli. Tosin yllätin itseni ja lähdin ensimmäisenä kotiin. Teksu ei oo koskaan ollut oikee mun juttu, siispä lähdin mieluusti hostellin omiin kinkereihin.

Tänään paikalliset juhlivat täällä joulua. Saas nähdä eksytäänkö seuraamaan tätä tapahtumaa. Mutta ennen sitä, mä haluan uimaan kilppareiden kanssa. Ostin jopa tän takia itselleni eilen joululahjan, snorklauskamat! Ette tiedäkkään miten ihana tääl on snorklaa ja tsiigailla fisuja ja mitä kaikkea jännää vedestä löytyykään! :))

Mutta nyt mä meen repii Jaanun ylös. Kello on jo yli yhdeksän ja mä haluun uimaan. Jouluja teille kaikille siis! :)

Hola

Terveisiä aurinkoisesta Mexicosta! Viikko takana ja en tiedä mitä sanoa. Aika tuntuu olevan pysähtynyt täällä. Minnekkään ei ole kiire. Saat olla ja nauttia. Ihana maa.

Oltiin ensimmäinen yö Cancunis, koska matka oli pitkä. Pitkälento oli mun ensimmäinen ja koetteli hieman mun uskoa.. Ei juuri tekemistä koneessa, paskoja leffoja, tai oot mahdollisesti nähny jo ne kaikki. 13h lento. Sitten vielä huomioidaan aikaero. Täällä eletään -7 tuntia. Suomessa kello oli 2330, täällä elettiin iltapäivää. Rytmin pikakääntö. Huhhu. Nyt ollaan tosin jo päästy mukaan paikalliseen aikaan ;)

Ensimmäisen yön jälkeen tultiin Islam Mujerekselle. Täällä meidän oli tarkoitus olla muistaakseni 2-3yötä. Noh.. Täällä yhä ollaan. Tänään tosin on lähtö Playa del carmeniib viettämään joulua.

Maisemat täällä on aivan uskomattomia! Mä olin jo muutaman päivän jälkeen valmis heittämään mun passin ja jäämään tänne ikuisiksi ajoiksi. Tosin, mulla on vielä keskeneräisiä asioita hoidettavana Suomessa että Unkarissa, siispä jos hoidetaan ne ensin :)

Ja hei, täällä muuten ruskettuu! Kahden päivän jälkeen olin jo sama tuttu katkarapu. Eli kyllä, paloin (taas) kaikkialta. Haha. Ja suojakerroinhan oli e +50..

Mä en oikein tiedä mitä teille voin tästä maasta sanoa. Viikko vasta takana ja mä oon ottanu täällä pääasiassa relaa. Elänyt hetkessä. Ehkä maisemien syytä?

Tää on niin erilaista elämää. Täydellistä sellaista. Pelkkä ajatus Suomeen palaamisesta nostattaa ahdistuksen tunteen. Ollaan puhuttu paljon tästä aiheesta reilaajien kanssa. Ihmiset edelleen painii samojen ongelmien parissa, mikään ei ole muuttunut, mutta koet itse olevasi muuttunut. Tää oikeastaan pelottaa mua. Aika paljon.

Onneks mulla on vielä kolme täydellistä viikkoa jäljellä. Tai oikeastaan kolme ja puoli.

Oon myös oppinut viikossa enemmän Espanjaa, kuin mitä opin kolmessa kuukaudessa Unkaria. Haha, aikamoista. Kertoo vissiin Unkarin kielen haastavuudesta, tai sitten siitä, että tää toinen kieli on enemmän mun makuun ;)

Hyvää joulua siis kaikille! Mä lähden rannalle ✌️

Budapestissä - viimeistä yötä

Niin se aika menee. Viime viikolla meidän riemuina täällä oli Jaanun kamu ja sitten täällä olikin mun sisko ja veli. Oli kiva nähä perheen naamoja ja muistella tyhmiä örvellysretkiä, sekä aikaa, kun asuimme saman katon alla.

Tietenkin mulla on ajoittain ikävä perhettä ja kamuja Suomessa, mutta silti nautin tästä reissusta niin paljon kuin vaan voin. 

Perheen kanssa tuleekin lähes päivittäin kommunikoitua tuon hienon sovelluksen, whatsapp;n kautta. Okei, myös kamujen kanssa tulee jaettua saman sovelluksen kautta niin ilon kuin surun hetketkin.

On kyl niin outoo tosin olla tääl, koska pistin perheen mukaan puolet tavaroista ja läppärin. Outoa olla ilman konetta. Mitä ihmettä mä teen illat? Normaalisti pistäisin jonku leffan pyörimään ja sammuisin siihen. Nyt mä pyörin ja pyörin, mietiskellen miten saan unta. Pöh..

Tää koko viikko on mennyt hyvästien merkeissä. Pikkuhiljaa nähnyt kaikkia ketä on pystynyt ja sovittu, että kesään mennessä vieraillaan toistemme luona. Osaa tulee oikeesti ikävä. 

Perjantaina pidettiin sitten meiä ex kämppiksille läksijäiskinkerit. Muut tuli, paitsi saksmanni, joka on päättänyt viettää kaiken aikansa uuden tyttiksensä kanssa. Siinähä viettää, meillä oli sika hauskaa :) 

Jaanun vanhemmatki tuli viikonloppuna tänne. Hakivat muun muassa sen kamoi pois ja tulivat tietty kattoo tyttöönsä - ei nekää oo nähny noin neljään kuukauteen? 

Mäki sain eilen jostain jonku vitun allergisenreaktion. Ei hajuakaan mistä. Ensi koko naama oli täynnä näppyi, seuraavaks koko kroppa. Meinasin tulla hulluks.

Onneks näpyt on melkee kokonaan jo kadonnu, mut ei tietenkää kasvoista.. Unkari vittuilee viimeiseen asti..

Nyt odotan, että nään viimeisen kamun, ex kämppikseni. Täst sankarist on tullu mulle tääl yks tärkeimmist ihmisist, joten luonnollisesti halusin nähä vielä kerran, ennen kuin joutuu sanoo lopullisesti heippa. Tosin, aiotaan Jaanun kans vaik maksaa tän sällin lentoliput Suomeen. Ei tätä sälliä voi päästää kokonaa menee, haha.

Entä työharjoittelu? Meillä loppui se silloin kun viimeeksi kirjoitin. Työharjoitteluvastaava ei vaivautunut vastaamaan meille, vaan jouduimme ravaamaan koulussa. Papereistakin saatiin taistella ja onneksi saatiin nekin. Eihän niiden papereiden takia tarvinnut mennä kouluun kuin 4 kertaa tällä viikolla. Lopulta koulun isoin pomo tuli eilen kouluun vahtimaan, että tää harkkavastaava hoitaa hommansa. 

Saatiin siis harkasta arvosanaksi 5 ja 20 opintopistettä. Wot? Okei, täst pidetään kii!

Budapest - kiitos kaikesta. Ehkä mä viel joku päivä tuun takas. Käymään, en asumaan. Riitti kun veitte multa katon pois yhden kerran. Toista kertaa en kestäisi enää.

Ollaan muute erään lappeenrantalaisen mimmin kaa suunniteltu oikeasti muuttoa pois Suomesta. Onhan Suomi ok, terveydenhuolto pelaa, mutta tässä ollaan vielä nuoria. Hoidetaan ensin koulu pois alta ja sitten mennään. Eiks je?

Huomenna aamulla tää tyttö lentää Mexicoon. Pitäs herätä viiden aikoihin ja suunnistaa kentälle. Aurinko - täältä tullaan ! 

Nyt mä lähden jakamaan mun tarpeettomia kamoja kodittomille. Niitä on täällä paljon ja ne hyötyy tavaroist enemmän ku rahasta. Raha menee kuitenki viinaan..

Kirjoittelen seuraavan kerran siis Mexicossa ;)

Viszlát 5 area

Heips taas ja terveisiä täältä Budapestistä, again.

Me ollaan muutettu Jaanun kanssa jo toiseen asuntoon ja ollaan viihdytty täällä suhteellisen hyvin. Löydettiin hyvä asunto airbnb;n kautta, ja täällä me vaikutetaan siihen asti, että lähdetään Mexicoon. Muutettiin tähän viime perjantaina, ja voinen sanoa, että se oli paras ratkaisu meiltä - ikinä.

Kaikki meidän vanhat kämppikset päättivät muuttaa, toiset hieman myöhemmin kuin toiset. Minä, Jaanu ja meiän saksmanni muutettiin samaan aikaa ulos. Meille riitti.

Pitihän meidän ottaa viimeinen yhteis peilisefie vanhasta asunnosta, ennen kuin lopullisesti hyvästelisimme asunnon ja veisimme tavaramme erittäin kauas vanhasta asunnosta, tien toiselle puolelle jopa. Haha. Ei meistä kumpikaan halunnut muuttaa kauas, koska tämä alue on hyvä. Tosin täällä Budapestissä alueet ovat numerottain, meidän vanha asunto oli 5. alueella, tämä nykyinen, joka on siis oikeasti vastapäätä, on aluetta 13. Eipä tartte enää pelkää, että katto romahtaa tai vastaavaa. Päätettiin juhlia tätä asuntoasiaa ja lähdettiin yhdessä ulos, tai noh.. Minä, Turan ja Jaanu lähdettiin.

Ilta oli oikein loistava, vaikka keli oli karsea. Seuraavana aamunakin oli hyvä olo, kunnes katsoin kännykkääni. Turan oli laittanut viestiä, että jos haluan nähdä maailman paskimman vitsin, niin menisin föönin kanssa vanhalle asunnolle. Mua rupes tässä kohtaa vähän pelottamaan..

Päästyämme vanhan talomme luokse, näimme ihmistenn tekevän muuttoa. Ihmiset olivat surullisia, hyvin pettyneen ja epätoivoisen näköisiä. Mistä ihmeestä on kysymys? Ulkoapäin rakennus näytti kumminki olevan ok.

Päästyämme sisään huoneistoon, näimme että "katto" oli pettänyt. Rakennusmiehet olivat poistaneet varsinaisen katon ja laittaneet "väliaikaiskatoksi" pressun. Tämä pressu ei nyt ihan oikeasti korvaa oikeata ylintä kattoa.. 

Koko asunto oli kastunut, sisään satoi.

Meidän ylläoleva katto näytti murtuvan. Siitä pääsi ajoittain hirveitä ääniä ja näimme kuinka siihen tuli lohkeamia. Apua.

Valitettavasti en saanut valokuviin minkälaista sielä oikeasti oli, koska emme uskaltaneet juuri pitää valoja päällä. Olihan koko asunto täynnä vettä. Vessan lattialla oli 4cm vettä. Turanin huone, sinne satoi makuuhuoneista eniten. Hänen läppäri meni, kaikki muistiinpanot ja vaatteista puhumattakaan. Kaikki meni.

Eniten ihmettelin kuinka hän pystyi olemaan rauhallinen. Jos kyseessä olisi mun läppäri, nin mä olisin jo soittanut vuokranantajalle ja huutaisin para-aikaa puhelimessa maksuvaatimuksia ja hänen välitöntä läsnäoloa asunnolla. 

Kerättiin Turanin tavarat ja tuotiin ne meille, asuttiinha me lähinpänä, ja Turanista on tullut tääl mulle yksiä läheisimpiä ihmisiä. Suututti ihan sikana hänen puolesta.

Noh, eikös me päätetty lähtee ulos, että poikaparka piristys. Noh, piristyhän se aika nopeasti ja eikä ihmekkään. Taina ja Jaanu olivat jälleen kerran vauhdissa. 

 Kaikista hirveintä on sitten seuraavana päivänä nähdä mitä olet tehnyt eilen - videioita. Ne tanssit. Huhu. En enää ikinä lähe poikien kanssa ulos, jos joku syö antibioottikuuria ja älyää ottaa videoita kesken illan.

Eilen illalla Turanki löysi asunnon, meidän läheltä ja suoritti muuton. Asunto on kuulemma hieno ja siinä kelpaa asua. Vaatekaapitki löytyy - luksusta.

Me ei siis kuoltu siihen asuntoon, vaikka jossain kohtaan olin aivan varma siitä. Varsinkin kun asunnossa oli täydet valaistukset päällä ja vettä jokapaikassa. Apua. Noh, onneksi ei tarvi enää ikinä mennä siihen kuolemanloukkuun. Ei kenenkään meistä.

Entäpä harjoittelu ? Ollaan yli viikko pommitettu harjoitteluvastaavaa, että mites jatkot. Ei vastausta, eli ollaan oltu "lomalla" kohta viikko. Huomenna mennään kouluu hieman kyselemään mikä tää homman nimi on. Mä en halua joutua kärsimään siitä, että nää ei täällä hoida asioitansa. Mä haluan mun opintopisteet, mitkä on mulle luvattu.

Nyt mulle riittää tää koton olo, aika marssia salille. Seuraavaan kertaan ;)