Budapestissä - viimeistä yötä

Niin se aika menee. Viime viikolla meidän riemuina täällä oli Jaanun kamu ja sitten täällä olikin mun sisko ja veli. Oli kiva nähä perheen naamoja ja muistella tyhmiä örvellysretkiä, sekä aikaa, kun asuimme saman katon alla.

Tietenkin mulla on ajoittain ikävä perhettä ja kamuja Suomessa, mutta silti nautin tästä reissusta niin paljon kuin vaan voin. 

Perheen kanssa tuleekin lähes päivittäin kommunikoitua tuon hienon sovelluksen, whatsapp;n kautta. Okei, myös kamujen kanssa tulee jaettua saman sovelluksen kautta niin ilon kuin surun hetketkin.

On kyl niin outoo tosin olla tääl, koska pistin perheen mukaan puolet tavaroista ja läppärin. Outoa olla ilman konetta. Mitä ihmettä mä teen illat? Normaalisti pistäisin jonku leffan pyörimään ja sammuisin siihen. Nyt mä pyörin ja pyörin, mietiskellen miten saan unta. Pöh..

Tää koko viikko on mennyt hyvästien merkeissä. Pikkuhiljaa nähnyt kaikkia ketä on pystynyt ja sovittu, että kesään mennessä vieraillaan toistemme luona. Osaa tulee oikeesti ikävä. 

Perjantaina pidettiin sitten meiä ex kämppiksille läksijäiskinkerit. Muut tuli, paitsi saksmanni, joka on päättänyt viettää kaiken aikansa uuden tyttiksensä kanssa. Siinähä viettää, meillä oli sika hauskaa :) 

Jaanun vanhemmatki tuli viikonloppuna tänne. Hakivat muun muassa sen kamoi pois ja tulivat tietty kattoo tyttöönsä - ei nekää oo nähny noin neljään kuukauteen? 

Mäki sain eilen jostain jonku vitun allergisenreaktion. Ei hajuakaan mistä. Ensi koko naama oli täynnä näppyi, seuraavaks koko kroppa. Meinasin tulla hulluks.

Onneks näpyt on melkee kokonaan jo kadonnu, mut ei tietenkää kasvoista.. Unkari vittuilee viimeiseen asti..

Nyt odotan, että nään viimeisen kamun, ex kämppikseni. Täst sankarist on tullu mulle tääl yks tärkeimmist ihmisist, joten luonnollisesti halusin nähä vielä kerran, ennen kuin joutuu sanoo lopullisesti heippa. Tosin, aiotaan Jaanun kans vaik maksaa tän sällin lentoliput Suomeen. Ei tätä sälliä voi päästää kokonaa menee, haha.

Entä työharjoittelu? Meillä loppui se silloin kun viimeeksi kirjoitin. Työharjoitteluvastaava ei vaivautunut vastaamaan meille, vaan jouduimme ravaamaan koulussa. Papereistakin saatiin taistella ja onneksi saatiin nekin. Eihän niiden papereiden takia tarvinnut mennä kouluun kuin 4 kertaa tällä viikolla. Lopulta koulun isoin pomo tuli eilen kouluun vahtimaan, että tää harkkavastaava hoitaa hommansa. 

Saatiin siis harkasta arvosanaksi 5 ja 20 opintopistettä. Wot? Okei, täst pidetään kii!

Budapest - kiitos kaikesta. Ehkä mä viel joku päivä tuun takas. Käymään, en asumaan. Riitti kun veitte multa katon pois yhden kerran. Toista kertaa en kestäisi enää.

Ollaan muute erään lappeenrantalaisen mimmin kaa suunniteltu oikeasti muuttoa pois Suomesta. Onhan Suomi ok, terveydenhuolto pelaa, mutta tässä ollaan vielä nuoria. Hoidetaan ensin koulu pois alta ja sitten mennään. Eiks je?

Huomenna aamulla tää tyttö lentää Mexicoon. Pitäs herätä viiden aikoihin ja suunnistaa kentälle. Aurinko - täältä tullaan ! 

Nyt mä lähden jakamaan mun tarpeettomia kamoja kodittomille. Niitä on täällä paljon ja ne hyötyy tavaroist enemmän ku rahasta. Raha menee kuitenki viinaan..

Kirjoittelen seuraavan kerran siis Mexicossa ;)