sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Bacalar

Kaksi päivää Bacalarissa takana ja ollaan (jälleen kerran) nautittu upeista maisemista. 



Tää paikka ei ole kovin suuri, joten lyhyt pysähtyminen riittänee tämän paikan kohdalla. Tää kylä ei ole oikeastaan turistien suosima paikka, joka näkyy siinä, että isoja kauppoja ei ole ja tää on tosiaan pieni kylä. Hostellitkin ovat vaatimattomia, koska ihmiset pysähtyvät tähän vain hetkeksi ennen kuin jatkavat matkaansa.



Myöskin siitä tiedät olevasi kaukana kotoa, kun kaikki tuijottavat sua. Olet erilainen, et samanlainen kuin paikalliset. Muutamat lapset ovat hämmästyneinä tuijottaneet meitä ja huutaneet innoissaan jotain omalla kielellänsä. Myöhemmin kuulin, että lapset eivät olleet ennen nähneet valkoihoisia blondeja.. Ah.

Ja tämä on muuten ensimmäinen paikka, jossa en edes minä suostu dallailemaan kadulla yksin pimeässä. Kun saavuttiin tänne, niin otettiin taksi n 600-900m matkan takia, koska oli pilkko pimeää. 


Kulkukoiria täällä on jonkinverran. Yhden koirista olin jo tuomassa Suomeen, kun tämä ihana hurtta seurasi minne tahansa meninkään, siis jopa kauppaan. Pakkohan mun oli ostaa tälle sydämenvalloittajalle herkkua ja siinä silmän räpäyksessä, kun viimeinen biitti hulahti kurkusta alas, katosi samassa mun ihana hurtta. 


Kohta puoliin pitäisi nappaa bussia alle ja matkustaa Chetumaliin. Siel olis tarkoitus selvittää millä päästäisiin San Pedrosta Belizen saarille, vai mennäänkö saarille Chetumalista. Aikamoista!

Tääl Mexicos oon muute aivan rakastunut mangoihin! Niin tuoretta ja pehmeää. Oon joka päivä yrittänyt haalia itselleni edes yhden mangon, mutta valitettavasti nämä herkut ovat myös paikallisten suosiossa..


Musta on myös ihana kuunnella hostellitoverien kokemuksia tästä maasta. Aamukin alkoi lupaavasti, eräs nuorimies briteistä aloitti keskustelun;

" Mä en tiedä miten selviän tästä maasta, kun paikalliset naiset suorastaan hyppii syliin ja melkein kosii kadulla " 

Haha, onkohan kaikilla "valkoihoisilla" miehillä täällä yhtä rankkaa ? Olis kiva tietää.


Nyt täytyy mennä tsekkaamaan kamat, kohta pitää luovuttaa hostellihuone ja lähteä reissun päälle. 

Nauttikaa te siis siitä ihanasta lumesta, kun me suorastaan kehrätään tässä auringon valossa <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti