Tuleva sairaanhoitaja täällä moi

Tänään koulussa oli johtamisen kurssia ja pohdittiin millainen on hyvä pomo ja työntekijä.

Myöhemmin iltapäivällä tulikin soittoa, että haluanko mennä iltavuoroon ja tottakai mulle raha kelpaa.

Edellisestä keikastani kyseiseen paikkaan oli noin vuosi, joten hieman jännitti millaista siellä olisi.

Kauhukseni sain huomata, että miten rumasti jotkut puhuvat potilaille. Keikkalaisena on erittäin vaikeaa puuttua tilanteisiin, mutta tässä kohtaan oli pakko, varsinkin jos mennään hlökohtaisuuksiin.

Rupesin miettimään työvuoron päätteeksi, että mitä ihmettä näille hoitajille on käynyt.

En tiedä onko oma ammattietiikkani kasvanut opiskeluiden myötä, vai vaikuttiko aiempi luento asiaan, mutta mä voin fyysisesti pahoin, kun edes mietin miten huonosti jotkut kohtelee muita. Jos mä tarvitsen joskus apua, niin mä haluan hoitajan, joka oikeasti auttaa, eikä ole vain sormi pystyssä.

Me olemme ne, jotka pitävät potilaiden puolia. Me olemme ne, keihin he luottavat. Me emme ole heitä ketkä tuomitsevat.

Pidetään tästä kiinni, jooko?

Here I'm

Hei rakkaat pallokorvat,

Tässä on pidetty taukoa muutama kuukausi. Oon tarvinnut taukoa, että voisin jokseenkin sopeutua tänne takaisin. Kyllä, olen siis palannut reissuilta ja myönnettäköön, että kylmää kyytiä on saatu. Ei kulu päivääkään ettenkö miettisi reissua ja kuinka paljon haluan lähteä uudestaan. Pakko kuitenkin pusertaa tää koulu loppuun.

Noh, palattiin takaisin tammikuun puolessa välissä ja samassa pitikin muuttaa Helsinkiin. Koulu alkoi heti ja seuraavaksi alkoikin työharjoittelu. Aika vaan riensi, tosin onhan tuo ymmärrettävää kun yritin nähdä ystäviäni ja perhettäni.

Ehkä raainta oli huomata kuinka ihmiset polkee samoissa ongelmissa eikä mikään ole muuttunut. Ja ne asiat mitkä oli mahdollisesti muuttunut, niin eivät olleet välttämättä niin hyviä juttuja. 

Noh, täällä kuitenkin ollaa toistaiseksi, ainakin toistaiseksi. Kesätyöt alkaa kohta ja keksin tänään, että voisin ostaa itselleni kesäheilan. Ei, en puhu nyt ihmisestä, vaan autonraadosta, millä voisin körötellä kesällä ihan mihin vain. Tai ainakin sinne asti, minne se auto sitten sattuisi lahoamaan. Helpottaisi ainakin työmatkoja, jotka ovat rapeat 50km/suunta. 

Tää on myös ensimmäinen kesä, kun saan toimia sairaanhoitajana. Apua. Syksyllä vielä pitäis alkaa miettimään mihin syventäisi opintojaan. Tää oli mietinnän paikka. Oon aina tossa koulussa miettinyt, että haluan työskennellä mielenterveyden parissa, kunnes juttelin ystäväni kanssa ja hän muistutti eräästä hyvin vanhasta haaveestani, kun opiskelin lähihoitajaksi. Ensihoito. Ei hemmetti, millasta ois työskennellä ambulanssissa ?

Mietin tätä asiaa pari päivää ja tänään rohkaistuin heittää ensihoidon puolelle paperit vetää. En heittänyt papereita vetämään ainoastaan Helsinkiin, vaan aikalailla pitkin Suomea. Muuttaisin jopa mielelläni pois Helsingistä, mikä kuulostaa ehkä hullulta. Vastahan mä tänne muutin. Mutta todellisuudessa mulla on edelleen sopeutumisongelmia täällä. Mä en tunne tätä paikaa kodikseni. Ja mua ahdistaa tää paikallaan olo.

Onneksi mulla on kuitenki huippukaverit, keille voin tilittää asiasta kuin asiasta ja sain myös reissuni aikana uusii kamui, keihin pidän päivittäin yhteyttä. Nytkin yksi ystäväni Meksikosta pyytää, että muutaisin hänen kanssaan Espanjaan. En tiennyt aluksi kuinka reagoida tähän, koska kun tutustuimme, hän kehui omaa kotikyläänsä ja vannoi ettei koskaan poistuisi sieltä. En tiedä mitä sielä on tapahtunut, kun hän puhuu, että haluaa mennä Espanjaan töihin tienaamaan rahaa. Noh, en ainakaan vielä ole menossa mukaan. :>

Hedelmät - voi juku kuinka kaipaankaan niitä. Tuoreita mangoja ja avokadoja. Jösses. Ja ette tiedäkkään mikä hinku mulla on kokeilla kaikkea mahdollista täällä, ettei aika käy pitkäksi. Esimerkiksi snoukkaamisesta on tullu yks mu lempparijuttui. En todellakaan oo hyvä siinä, mutta tykkään harjoitella.

Mitä muuta tähän aikaan on mahtunut? Noh, koulua, työharjoittelua, ystäviä ja perhettä. Siihen mun aika on mennyt. 

Kävin kaksi viikkoa sitten Oulussa, eräässä miitissa ja tutustuin sieläkin mahtaviin ihmisiin. Enpä malta oottaa seuraavaa Oulu kertaa! Mahtavinta tässä tapaamisessa oli se, etten todellakaan tuntenut ketään entuudestaan, vaan hyppäsin avoimin mielin heidän sekaan. Kannatti!

Tauko on ohi, Taina on takaisin täällä. Seuraavaan kertaan siis \o/