Tuleva sairaanhoitaja täällä moi

Tänään koulussa oli johtamisen kurssia ja pohdittiin millainen on hyvä pomo ja työntekijä.

Myöhemmin iltapäivällä tulikin soittoa, että haluanko mennä iltavuoroon ja tottakai mulle raha kelpaa.

Edellisestä keikastani kyseiseen paikkaan oli noin vuosi, joten hieman jännitti millaista siellä olisi.

Kauhukseni sain huomata, että miten rumasti jotkut puhuvat potilaille. Keikkalaisena on erittäin vaikeaa puuttua tilanteisiin, mutta tässä kohtaan oli pakko, varsinkin jos mennään hlökohtaisuuksiin.

Rupesin miettimään työvuoron päätteeksi, että mitä ihmettä näille hoitajille on käynyt.

En tiedä onko oma ammattietiikkani kasvanut opiskeluiden myötä, vai vaikuttiko aiempi luento asiaan, mutta mä voin fyysisesti pahoin, kun edes mietin miten huonosti jotkut kohtelee muita. Jos mä tarvitsen joskus apua, niin mä haluan hoitajan, joka oikeasti auttaa, eikä ole vain sormi pystyssä.

Me olemme ne, jotka pitävät potilaiden puolia. Me olemme ne, keihin he luottavat. Me emme ole heitä ketkä tuomitsevat.

Pidetään tästä kiinni, jooko?