Heips taas ja terveisiä täältä Budapestistä, again.
Me ollaan muutettu Jaanun kanssa jo toiseen asuntoon ja ollaan viihdytty täällä suhteellisen hyvin. Löydettiin hyvä asunto airbnb;n kautta, ja täällä me vaikutetaan siihen asti, että lähdetään Mexicoon. Muutettiin tähän viime perjantaina, ja voinen sanoa, että se oli paras ratkaisu meiltä - ikinä.
Kaikki meidän vanhat kämppikset päättivät muuttaa, toiset hieman myöhemmin kuin toiset. Minä, Jaanu ja meiän saksmanni muutettiin samaan aikaa ulos. Meille riitti.
Pitihän meidän ottaa viimeinen yhteis peilisefie vanhasta asunnosta, ennen kuin lopullisesti hyvästelisimme asunnon ja veisimme tavaramme erittäin kauas vanhasta asunnosta, tien toiselle puolelle jopa. Haha. Ei meistä kumpikaan halunnut muuttaa kauas, koska tämä alue on hyvä. Tosin täällä Budapestissä alueet ovat numerottain, meidän vanha asunto oli 5. alueella, tämä nykyinen, joka on siis oikeasti vastapäätä, on aluetta 13. Eipä tartte enää pelkää, että katto romahtaa tai vastaavaa. Päätettiin juhlia tätä asuntoasiaa ja lähdettiin yhdessä ulos, tai noh.. Minä, Turan ja Jaanu lähdettiin.
Ilta oli oikein loistava, vaikka keli oli karsea. Seuraavana aamunakin oli hyvä olo, kunnes katsoin kännykkääni. Turan oli laittanut viestiä, että jos haluan nähdä maailman paskimman vitsin, niin menisin föönin kanssa vanhalle asunnolle. Mua rupes tässä kohtaa vähän pelottamaan..
Päästyämme vanhan talomme luokse, näimme ihmistenn tekevän muuttoa. Ihmiset olivat surullisia, hyvin pettyneen ja epätoivoisen näköisiä. Mistä ihmeestä on kysymys? Ulkoapäin rakennus näytti kumminki olevan ok.
Päästyämme sisään huoneistoon, näimme että "katto" oli pettänyt. Rakennusmiehet olivat poistaneet varsinaisen katon ja laittaneet "väliaikaiskatoksi" pressun. Tämä pressu ei nyt ihan oikeasti korvaa oikeata ylintä kattoa..
Koko asunto oli kastunut, sisään satoi.
Meidän ylläoleva katto näytti murtuvan. Siitä pääsi ajoittain hirveitä ääniä ja näimme kuinka siihen tuli lohkeamia. Apua.
Valitettavasti en saanut valokuviin minkälaista sielä oikeasti oli, koska emme uskaltaneet juuri pitää valoja päällä. Olihan koko asunto täynnä vettä. Vessan lattialla oli 4cm vettä. Turanin huone, sinne satoi makuuhuoneista eniten. Hänen läppäri meni, kaikki muistiinpanot ja vaatteista puhumattakaan. Kaikki meni.
Eniten ihmettelin kuinka hän pystyi olemaan rauhallinen. Jos kyseessä olisi mun läppäri, nin mä olisin jo soittanut vuokranantajalle ja huutaisin para-aikaa puhelimessa maksuvaatimuksia ja hänen välitöntä läsnäoloa asunnolla.
Kerättiin Turanin tavarat ja tuotiin ne meille, asuttiinha me lähinpänä, ja Turanista on tullut tääl mulle yksiä läheisimpiä ihmisiä. Suututti ihan sikana hänen puolesta.
Noh, eikös me päätetty lähtee ulos, että poikaparka piristys. Noh, piristyhän se aika nopeasti ja eikä ihmekkään. Taina ja Jaanu olivat jälleen kerran vauhdissa.
Kaikista hirveintä on sitten seuraavana päivänä nähdä mitä olet tehnyt eilen - videioita. Ne tanssit. Huhu. En enää ikinä lähe poikien kanssa ulos, jos joku syö antibioottikuuria ja älyää ottaa videoita kesken illan.
Eilen illalla Turanki löysi asunnon, meidän läheltä ja suoritti muuton. Asunto on kuulemma hieno ja siinä kelpaa asua. Vaatekaapitki löytyy - luksusta.
Me ei siis kuoltu siihen asuntoon, vaikka jossain kohtaan olin aivan varma siitä. Varsinkin kun asunnossa oli täydet valaistukset päällä ja vettä jokapaikassa. Apua. Noh, onneksi ei tarvi enää ikinä mennä siihen kuolemanloukkuun. Ei kenenkään meistä.
Entäpä harjoittelu ? Ollaan yli viikko pommitettu harjoitteluvastaavaa, että mites jatkot. Ei vastausta, eli ollaan oltu "lomalla" kohta viikko. Huomenna mennään kouluu hieman kyselemään mikä tää homman nimi on. Mä en halua joutua kärsimään siitä, että nää ei täällä hoida asioitansa. Mä haluan mun opintopisteet, mitkä on mulle luvattu.
Nyt mulle riittää tää koton olo, aika marssia salille. Seuraavaan kertaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti