Viimeinen päivä kirurgian puolella !

Heipsan,

Niin se aika rientää. Perhe oli ja lähti jo takaisin Suomeen. Yritin näyttää parhaani mukaan mahdollisimman paljon turisti juttuja, mutta kaikkea ei ehditty viidessä päivässä tekemään, koska siskoni  miehen jalka ei oikein kestä kävelyä. Kävelemällä täällä nimittäin näkee eniten, koska on aikaa tapitella ympärille missäs ihmeessä sitä ollaankaan - idealla. 

Sisko innotui (ylläri sinänsä) shoppaamaan ja yllytti mutkin ostelemaan kenkiä. Nyt mulla on kahet aaaaivan ihanat saappat :3

Täälläkin alkaa olemaan kylmä, enää en saa nauttia juuri ollenkaan +20 asteisista hellepäivistä. No, onneksi täällä on sentää paremmat kelin kuin Suomessa. Eikä lumesta tietoakaan ;)

Tänään mulla on viimeinen päivä kirurgian puolella. Maanantaina alotan synnytysosastolla, mikä kieltämättä pelottaa ja jännittää. Ajatus, kuinka naisen alapää repeää mun silmien edessä - ei kuulosta yhtään houkuttavalta. 

Saati en uskalla edes ajatella kuinka täällä homma hoidetaan.

Musta on aivan käsittämätöntä, miten täällä kirralla on samat potilaat ollu yli kuukauden haavojen takia, ne ei nimityäin parane. Yhdestä haavasta tulee päivittäin mätää, hoitomuotoa ei vaihdeta. Tätä haavaa ollaan vasta 2viikkoa hoidettu. Haava on vatsassa, tikit revenneet auki ja siinä se haava on. Törkeästi levällään, noin 20cm pitkä ja 5cm leveä. Koita siinä nyt olla tuijottamatta haavaa ja pitää turpas kiinni. Ainakin mun teki mieli kysyä mitä nää lääkärit aikoo tehdä ja mikä ihmeen visio niillä on näiden haavojen suhteen. Täällä siis lääkärit hoitaa haavat, hoitajat ovat avustajina ja ojentelevat esim haavataitoksia jne.

Haavataitokset eivät todellakaan ole tääl avaamattomia ja tehdaspuhtaita, avattuja, taskussa lojuvia taitoksia, mistä saattaa välillä löytää mm tupakanpuruja. Näistä toki otetaan enimmät pois..

Hirveintä täällä on se, että suurin osa näistä potilasta tulee kuolemaan. Hoitajana sulla ei ole täällä oikeutta kertoa sitä, tai puhua leikkauksesta. Lääkäri puhuu, kun ehtii. Ajoittain on vaikeaa katsoa potilaita silmiin ja nähdä niissä silmissä elämisen toivo ja usko. Tietämättömyys tulevasta, ettei toivoa enää ole..

Täällä on ollut paljon leikkauksia missä on tullut ongelmia ja ei pystyttykkään esim poistamaan syöpää tms. Tilanteet vaihtelevat niin paljon. Jokaisella on oma tarina. 

Viime viikolla oli muuten mielenosoitus, täällä ollaa pohtimassa internetveroa, josta kansa riemastu. Noin 10t ihmistä oli pitkin Pestiä osoittamassa mieltänsä. Minä ja broidi oltii tietty messissä.

Kaikki sujui rauhallisesti, mitä hieman ihmeteltiinkin. Poliiseja oli sikana ja ne oli tehnyt itselleen jo hiekkasäkeistä turvia / piiloja. Aikamoista.

Mitä mä oon tänään töissä tehnyt? Haha, mittaillut verenpaineita, ihmetellyt haavahoitoa ja vaihtanut melkein kaikkien potilaiden petivaatteet. Siis mä oon niin hyvä nykysi petaamaan sänkyjä, ettette ees usko!

Meil oli muute eilen testimeikki-ilta. Tänään juhlitaan halloweenia, eikä tiedetty millaset ihqut meikit tehää. Tässä teille piksiä, miltä meitsin lärvi eilen näyttikään ;)

Nyt! Mä meen kattelee mitä tapahtuu ja jos pääsis kohta kotiin, tai no.. Kampaajalle. Aika laittaa tää tukka kuntoo