Sairastelua

Morjenstaa,

Hetki taukoa ollut tässäkin kirjoituksessa, koska olen sairastellut. Ilmeisesti toin mukanani oksennustaudin Berliinistä, joten täällä ollaan oltu oikein kiireisiä oksennellessa sekä potiessa kuumetta. Mutta tänään kuumetta ei ole enää niin paljoa, että päätin nousta yläs sängystä. Ette tiedäkkään miten tylsää on vaan kattella leffoja tai jotain muuta vastaavaa, mut ideana; lepää koko ajan. Okei, eihä mul menny kun 1,5vuorokautta ja oonki ollu suht kuitti, mistä kuuluu osaksi kiitos mun veljelle. Sen unirytmi on ilmeisesti iha päi helvettiä, koska en saanut viime yönä nukuttua kunnolla, kun heräilin välillä kun Sami kiljuu jotain "Vittu ! Tapetaan se!" pelitovereilleen mikkiin. Noh, kosto on suloinen. Sami piti tätä konserttia n klo. 07.30 saakka, ja meitsi kävi sitten äsken herättämässä vuorostani hänet. Mitäs ensinnäkin nukkuu olkkarissa ;p Verhot auki ja jumalatonta meteliä, musiikit täysille. Pitänee toistaa tätä herätystä muutamaan otteeseen, että jätkä tajuaa, että yöt on nukkumista varten, eikä päivät!

Mistä muuten tietää, että on lukenut paljon Aku Ankkoja? Siitä, että Aku Ankan veljenpojat tulevat jo uniin. Mä näin viime yönä unta, että ostin hienon omakotitalon itselleni, sekä veljenpojilleni Tupulle, Hupulle että Lupulle. Siin unessa kuitenkin mä olin sairaanhoitajaopiskelija ja stressasin siin unessa, kuinka mulla on ollut varaa ostaa se hieno omakotitalo ja miten pystyn jatkossa opiskelemaan. Yht'äkkiä oltiinkin pullakahveilla meiä asunnossa, jossa oli kiinteistövälittäjäkin mukana, keneltä olin siis asunnon ostanut. Hän nauroi mulle, että asunnon ostaminen oli helvtin huono idea, koska asunnon kulut olivat erittäin suuret. Pelkästän hoitovastike oli yli 500€ + lainanlyhennys 600€. Haha, mikä uni! Ja onneks se oli uni! Koska mä niin stressasin kuinka mä joudun lopettamaan koulut, että pystyn elättämään mun veljenpojat.

Selatessani äsken Berliinin kuvia muistin, että en nähnyt kenelläkään siellä ripsienpidennyksiä. Siksi silmäni saikin niin paljon huomiota reissun aikana. Jostain kumman syystä osa tuli kans kyllä kommentoimaan mun nenää " So small! !" Pah, mun nenä on normaali. Uskokaa jo, mur.

Mitäs muuta... Ajattelin, että jos saisin tänään aloitettua tuota pakkaamista. Ei ole enää kuin tämä viikko elettävänä, kun saan uuden asunnon avaimet käteeni. Vähän jännittää kyl! Eniten jännittää kuinka mun broidi pärjää itsekseen. Tai siis, en usko, että Sami pärjää. Ollaan väännetty kättä jo pari päivää siitä, kuka soittelee sen asioissa eri paikkoihin. Sami ei suostu soittelee, eikä se oo mun tehtävä enää tässä kohtaa. Oon kyl luvannu olla vieressä tukena jne, mut ei auta. Jos asioiden hoitaminen ei luonnistu, niin kuinka luonnistuu sit yksin asuminen? Mistä se saa rahaa ruokaan?

Äh, meen herättää sen pennun ja touhottaa sen kans hetkeks jotain ja sit alkaaki pakkaaminen.