Siis miten YKSI ihminen voi saada vitutuksen nousemaan nollasta sataan parissa hassussa sekunnissa?
Meillä oli tänään koulussa meidän ryhmätyön esittely, mistä oon aiemminkin kirjoittanut. Saattohoito ja kuolema monikulttuurisuudet huomioiden. Me oltiin viimeinen ryhmä joka esitti tekeleensä. Minä käytännössä alotin tän työn esittelyn ja seuraavaksi olisi ollut toisen naikkosen vuoro, mut eih.. Hän mielummin lähti spekuloimaan mitä olin äsken kertonut kuin olisi lukenut omat tekstinsä powerpointista. Hän ei edes tiennyt mitkä oli hänen tekstiään ja mitkä eivät. Annettin hänelle paperi käteen, missä olisi laajemmin näitä asioita, mitä hän oli kirjoittanut, ei toimi. Tässä kohtaa mulla alko jo hirttää hermot kiinni, mutta en tietenkään voinut sitä näyttää - mehän oltiin luokan edessä kertomassa meidän työstä. Toinen ryhmäläinen kertoi tämän toisen diat ja jatkoi niistä omiin dioihinsa. Siis mitä vittua.. Tämä kys. hlö on aiheuttanut muutenkin erittäin paljon eripuraa luokassamme, koska hän omaa erittäin kärkkäät mielipiteet. Joskus mietityttää millä perusteella kouluihin otetaan opiskelijat kouluihin. En yleensä lähde mukaan tämän hlön nälvimiseen, koska en koe sitä aiheelliseksi, mutta kyllä se vituttaa kun yksi hlö pilaa käytännössä koko ryhmätyön. Onneksi tää ryhmätyö on nyt historiaa ja toivottavasti opettaja ymmärtää arvostella meidät muut erikseen numeroita pohtiessaan, ettei mieti meitä ns. kokonaisuudeksi. Me olemme yksilöitä, jumalauta.
Tänään oli myös koulussa Gerontologian tentti, joka suoritettiin ryhmätenttinä. Saatiin paljon kirjoitettua, mutta aika loppui kesken. Muutama osa-alue jäi kirjoittamatta, joten voitte kuvitella sen vitutuksen määrän, kun toinen luokkalainen sanoi, että he saivat n. 40min extra aikaa tehdä työtä, koska eivät ehtineet saada tenttiä valmiiksi ajoissa. Siis tossa ajassa meiänki ryhmä olisi ehtinyt saada tentin valmiiksi. Meidän ryhmä katsoi ensimmäisenä mitä vaaditaan, että saa K5-arvosanan. Siihen vaadittiin paljon tekstiä. Eli se on vissi, että jos tää toinen ryhmä saa K5 ja me ei, niin käyn juttelemassa opettajalle. Ei se ole reilua meitä muita opiskelijoita kohtaan, että jotkut saavat enemmän aikaa kuin toiset.
Eli tänään Tainalla on vitutuskeskiviikko.
Mun oli tarkoitus tänään mennä kylään mun isovanhemille, mutta en mä halua mennä sinne kiukkusena. Varsinkaan kun mun oli tarkoitus pyytää mummoa mukaan erääseen koulutehtävään. Tarvitsen siis haastateltavan ja mun mummo ois täydellinen tähän tehtävään. Täytynee mennä huomenna ennen kuin työt alkaa. Näin on kaikille parempi.
Mä muuten varailin ensikevääksi itselleni harjoittelupaikan. Maanantaina aukesi tämä kuuluisa jobstep, minkä kautta me varataa harjoittelupaikat. Arvatkaa kaatuiko tää järjestelmä maanantai illalla, kun jobstepin oli määrä aueta? Kaatui. Kysykää vaan kuinka monesti. Arvatkaa oliko parhaimmat paikat jo mennyt, kun pääsin takaisin kirjautumaan sisään? Kyllä. Lopulta keksin, että katson mitä Lahdella on tarjota, ja tsädäm! Sieltä löyty paikka Lahe sairaalasta - keuhkoilta. Varattu, jes. Seuraavaksi jo pohdinkin noita matkoja ja mitä helvetin järki mun on sahaa tätä väliä - TAAS! Puhumattakaan kustannuksista.
Seuraavana päivänä aukesi kirurgian puolen harjoittelupaikat varattavaksi. Nää on siis porrastettu, jokaisena päivänä aukee erialan harjoittelupaikat. Päätin vetää riskillä ja perua keuhkoje paikan ja ettii paikan lähemmältä. Jumalauta mitä sotaa taas. Olin koneella klo 1500 ja tää ohjelma aukes klo 1800. Taas kävi sama, ohjelma kaatu samalla hetkellä kun painoin "varaa nämä viikot". Kiitos vitusti - taas. Vihdoin kun pääsin kirjautumaan takaisin järjestelmään nappasin ensimmäisen kirurgian paikan Vantaalta mitä löysin ja jumalauta! Mä sain sen! Tämän riemun jälkeen mietin, että minkähän alan kirurgian paikan onnistuin varaamaan itselleni. Nauru loppui kuin seinään. En tiennyt olisiko mun pitäny itkeä vai nauraa. Taina varasi juuri 7vkon harjoittelun urologiselta osastolta. Siirryin yläpäästä alapäähän. Jes. Lopulta päätin sekavintuntein ottaa tän harjotuksena. Pääsenpähä katetroimaan niin perkeleesti ja oppimaan uusia asioita - sitähän mä olin halunnut. En halunnut harjoittelupaikkaa meinaan vanhusenhoitokodeista, koska en usko oppivani niistä niin paljoa mitä voin oppia esim. kirurgian puolelta. Ja onhan tää mun mielestä hauska juttu. En meinaan olis ikinä uskonut, että meikä menee harjoitteluun urologiselle osastolle. Haha. Mikäs tässä.
Ettei elämä kävisi liian helpoksi, niin voisin alkaa työstämään toista ryhmätehtävää. Ah, tänä syksynä melkeinpä jokainen tehtävä on ollut ryhmätehtävä, enkä usko että nää tähän loppuis. Haha, uni seis.
Katsellaan taas siis myöhemmin!
Ps. tänään alko koulusta VIIDEN päivän vapaat! Jeij <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti