Päivä kerrallaan

Mun maksa oikeesti sanoo viel poks jos jatkan tätä tahtia. Huhu, että on tullut muutaman päivän sisää otettuu alkoholia ja paljon. Ja tiedättekö mikä on ihanaa ? Ihanaa on se, että aamulla kun heräät ja väsyttäis viel iha sikana on pakko nousta, koska asuntonäyttö alkaa pian ja sun täytyy siivota koko v*tun asunto. Saatana että vihaan sunnuntai päiviä.

Mitenkä mulla on ny mennyt ? Noh, mä sain seuraa viisuihin. Itseasiassa mulla ei oo ikinä ollut näin erilaista kisakatsomoa.. Ensimmäinen tipahti melkein heti kun viisuit alkoi. (Oliko meiän juomapeli muka niin raaka?) Puolet viisuista meni tosin ohi, kun höpöttelimme ties mitä. Ja hei! Ennen viisuja kävinpä myös naapurissa istuskelemassa iltaa hetkosen. Oli oikeastaan jollain asteella jopa helpottavaa saada puhuttua asioita halki ja tuumata, että meidän välimme ovat ok. Ainakin toistaiseksi ;P

Ruokapuoli ? Perjantain saldo; 3kpl ranskalaista ja puolikas grillimakkara. Lauantain saldo; 1 lusikallinen puuroa. Tänään mä tein meitsin ennätyksen. Mä söin 4kpl sushia! Ja että olikin nannaa.  Ei vaan maittanut enempää, eikä se tosin mua haittaa. En olis uskonut, että jaksan nii montaa sushia, kun miettii miten huonosti oon tän viikon syönyt. Pelästyin vaa iha perkeleesti kun olin syönyt yhde sushin, niin rupesin tärisemään ihan hallitsettomasti. Huomasin myös, että mun oli todella vaikeaa laittaa ruokaa suuhun. Mä vaan dippailin susheja soijakastikkeeseen ja laitoin takaisin lautaselle. Toistin tota tovin, kunnes mulle huomautettiin siitä.

Rikun lautanen

Ja kyllä. Olin sushilla Rikun kanssa. Menimme Kin sushiin karkuun asuntonäyttöä ja puhuimme asioita halki. Se teki oikeastaan hyvää. En tosin ole valmis kaikkeen Rikun tyhmiin vitseihin. Mulle tuli semmonen olo ravintolassa, että ehkä me voidaan joskus olla oikeesti viel kavereita. Tosin siihen en vielä usko pystyväni, koska en oikein vieläkään käsitä tätä settiä. Säälittävää, I know. Mutta jotain mä päätin eilen. Mä päätin, että vaikka olen nyt sinkku ja eronnut pitkästä parisuhteesta, niin se ei oikeuta tai MIKÄÄN ei oikeuta siihen, että mä rupeisin olemaan lökärikansaa ja lopettaisin itsestäni huolehtimisen. Kukaan ei ole sen arvoinen. Joten nyt istun kotona, tukka laitettuna, meikit lärvissä ja odotan, että lähden ystävän lapsen synttäreille. Vaikka olis kuinka vaikeeta, mä pyrin siihen ettei Riku enää näe mun romahduksia. Mä en halua antaa sille sitä tunnetta, että hän olisi korvaamaton, koska asia ei ole niin. Mulla on vahva kutina, että tästä alkaa mun uusi elämä..


Ps. Kun postasin viimeeksi kuinka en tunne enää nälkää enkä saa syötyä, niin mun puhelin soi samana päivänä 7 kertaa ja kaikki pyysivät syömään. Liekö kaikki mun blogin lukijoita, vai pelkkää sattumaa ? Silti, kiitos teille ystävät <3