Torstai toivoa täynnä ?

Paniikkihäiriö. Vaikeuttaako se muka elämää ? Voiko ihminen, joka kärsii paniikkihäiriöstä elää normaalia elämää ? Onko se muka sairaus, johon tarvitsee lääkettä ? Uskoisin, että näitä kysymyksiä jotkut ihmiset miettivät ketkä tuntevat ihminen kenellä on paniikkihäiriö. Minunkin lähipiiriini kuuluu ihminen kuka kärsii nykyään tästä. Tosin henkilö, joka tästä kärsii ei ole pitkään tätä sairastanut. Vielä 2kk sitten hän pystyi liikkumaan kaupungilla ongelmitta. Nykyään, kuten tänään oli ongelmia. Menimme mm. yhdessä ruokakauppaan. Ostoskori ei saanut juuri täyttöä, koska meille tuli kiire kaupassa. Ahdistus, se jäätävä ahdistus. Ruuhka-aika ruokakaupoissa, kaikkialla ihmisiä. Minnekkään ei pääse karkuun. Ruoan sijaan korissa oli 1pkt mustikoita, kivennäisvesipullo ja eläimelle ruokaa. Kaikki muu jäi kauppaan eikä voinut mennä hakemaan, koska nyt oli PAKKO päästä pois ja nopeasti. Kuulemma kassalle maksaminen oli vaikeaa, tuntui kuin olisi jalat lähtenyt alta. Kaikki voima meni siihen, että hän tervehti myyjää. Autoon kun pääsimme pystyi hän jälleen hengittämään paremmin.


Mistä hänelle tuli yllättäen paniikkihäiriö ? Ikää on kuitenkin reilusti yli 20-vuotta.  Ja miten paniikkihäiriö tuli näin voimakkaana ja näin nopeasti ? Uskoisin, että suurin syy oli huumeissa. Hän käytti huumeita ennen viikottain. Ei kuulemma pilveä, koska siitä tuli kauhea olo. Pelkotiloja jota ei voinut kestää. Kun keskustelimme mitä hän sitten käytti hän kertoi käyttäneensä amfetamiinia ja lakkaa. Lakkaa eivät käytä kun persaukiset nistit, joilla ei ole rahaa ostaa parempaa tavaraa. Tämä on siis minun mielipiteeni. Lakka on erittäin myrkyllistä ja se on myöskin luokiteltu erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Toistaiseksi sen käyttö on suhteellisen harvinaista. Ihmekös tuo, kuka helvetti haluaa tuhoa itsensä ? Ystäväni mukaan hän kokeili ensimmäistä kertaa lakkaa ja veti samantien överit. Hän oksensi verta ja oli välillä tajuttomana. Mitä teki hänen ystävät ? Nauroivat ja vetivät lisää kamaa. Kun ystäväni toipui övereistä tuli hänen ystävä antamaan lisää lakkaa ja siinä he vetivät yhdessä jälleen kerran lakkaöverit. Sen sijaan ystäväni alkoi miettimään aamulla kun heräsi sikiöasennosta vieraasta kylpyhuoneesta. Näin ei voisi jatkua. Tämän illan jälkeen myös hänen paniikkikohtaukset pahenivat monta juoksu askelta eteenpäin. Hän ei ole viikkoon kyennyt käymään missään ja oli helvetin hienoa, että hän tänään laittoi tekstiviesti, että käyttäisinkö häntä kaupassa. Hän oli nyt valmis kokeilemaan menemään ulos ihmisten ilmoille. Se, että tänään ei tullut kaikkea mitä piti kaupasta ulos ei ole nyt minusta tärkeintä vaan se, että hän yrittää. Niin vaikeaa kuin se tällä hetkellä on, hän silti yrittää. Huomenna ajattelin viedä hänet mukanani toiselle ystävälleni. Saas nähdä onnistuuko..

Vaikeaa tulee olemaan myös se, että kuinka hän pystyy olemaan poissa entisistä piireistänsä ja ns. "ystäviensä" seurasta ? 

Mikäli saan yhtään neuvoa teitä rakkaat lukijat, älkää kokeilko lakkaa. Älkää leikkikö hengellänne.

Ehkä me vielä noustaan tästä, me nousemme tästä yhdessä ja silloin olemme paljon vahvempia ihmisiä. Varsinkin sinä pikku S.