Krakow

Heipsan rakkaat lukijat,

Ensimmäiseksi pyydän anteeksi, että tämän postaaminen on kestänyt. Oon koittanut venaa niitä piksui, mitä ei oo tullu koskaan. Kameran piuha on kadoksissa etc, joten joudutte tyytymään mun piksuihin!

Elikkäs, lähdimme Helsinki-Vantaan lentokentälle perjantai illalla. Fiilis oli katossa. 

Pitihän meidän lentokentält ostaa muutama drinksu. Eihän sitä selvinpäin mennä koneeseen, right? Emme tosin ehtineet juoda kuin muutamat kun piti lähteä etsimään mistäs se meidän kone lähtikään. Tässä vaiheessa aloimme keskustelemaan mitä kaikkea olimmekaan unohtaneet ottaa mukaan. Naureskelin, että olin jättänyt kaikki pyjamat, mutta mihin mä niitä tarttisinkaan, ku oltii kahestaa Jaanunkaa hostellis. Jaanu repes. Siinä kohtaa mua alko pelottaa. 

" Taina, etkö oo koskaan ollut Hostellis? "

- Öö.. En

" Joo huomaan. Eli siis, me ei olla kahestaan, vaan meidän huoneessa on 10 muuta ihmistä! "

- Anteeks mitä...

Jaanu vielä kehu kuinka oli onnistunut buukkaamaan meiät hostellin isoimpaan huoneeseen. Niis on kuulemma paras meno. Oisin voinu kuristaa Jaanun sillä hetkellä. Mitä helvettiä, joudunko oikeesti jakaa mun huoneen 10 random ihmisen kanssa?

Lentokoneeseen päästyämme ilakoimme musiikin tahtiin, mitä kuuntelimme Jaanun puhelimesta. Voi niitä meidän kanssa lentäjiä, anteeksi. Oltiin varmaan kauheita. Varsinkin kun huomattiin puolessavälissä matkaa, että hei, mehän lennetään bisnesluokassa! Siitähän se riemu repes. Naurettiin, jorailtiin (omilla paikoillamme ofc ) ja pidettiin suurta älämölöä. Tässä vaiheessa huomasinkin, että vieressä istuva ihminen piti korvistaan kiinni ja laski kymmeneen. Käytii vissiin pahasti sen hermoille. Hups.

Päästyämme Puolaan ryhdyimme pohtimaan millähä pääsisimme Hostelliin. Kummallakaan ollut mitään tietoa. No ei siinä, hypättii bussiin ja alettiin nautiskelemaan viiniä bussissa. Ihmeteltiin miks jengi katos meiä lähelt, eihä me oltu ees kovaäänisiä tällä erää. Noh, ei se meitä häirinnyt. Lopulta löydettiin tiemme hostelliin n klo. 24. Jätettiin kamat huoneeseemme ja painuttiin viihteelle.

Kierreltiin kuulemma parhaimia Krakowan bilepaikkoja ja tutustuttiin paikallisiin, jotka ystävällisesti ottivat meidät huostaansa ja näytti kuinka vodkaa juodaan. Se oli helvetin pahaa, mutta onneksi keksin sotkee vodkan sekaan colaa, että sain ne myrkyt alas. Huhu sitä jurrin määrää. 

Päästiin takas Hostelliin n klo 06 ja jäätiin höpöttelemään meiä ihanan Hostellin isännän kanssa. Hän viihdytti meitä noin tunnin, kunnes päätimme mennä etsimään meidän sänkymme. On muute helvetin vaikeeta kiipee jurrissa kerrosänkyyn. 

Aamulla noustiin n klo. 10 ja painuttiin aamupalalle. Mikäs muu toimis paremmin kun vodkacocis pizzan kanssa!

Elämäni paras pizza! Kattokaa hei nyt oikeesti tota piksii. Ah, mä haluan lisää. 

No tietenkin jatkoimme maksan piinaamista, eli jatkoimme tinttaamista. Tosin Jaanu teki välikuolemat päivällä ja meitsi joutu viihdyttää itseään.

Jaanun välikuolema kesti n. 1h, jonka jälkeen nti oli jälleen omaihana pirteä itsensä. Jes, bailut jatku. Tai, noh.. Mullahan oli koko ajan omat bailut. Kävin meinaan tutustuu muutamaan hostellin tyyppiin ja vaikkas mitä jännää ;>

Tuumailtiin Jaanun kanssa, että jompaan kumpaan huoneeseen eksytään. Huoneet TÄYNNÄ miehiä! Ei yhtäkään naista! Ja nää komistukset punkkas meiä huonetta vastapäätä. Noh, menihän siinä n. 30min ku päätettiin, että me mennään tonne kun olimmekin jo sielä. Hupsista?

Nämä hienot miehet olivat muistaakseni Skotlannista. Aivan jäätän hyvää seuraa! Meillä oli mm. painimatsia juomista jne. Tämä jengi oli tullut siis viettämään yhden hrran polttareita Krakowaan ja seuraavaksi me olimmekin heidän hurmaavassa seurassa. 

Kävi ilmi, että olimme menossa samoihin pirskeisiin, nimittäin sporabileisiin. Heillä oli vain aikaisempi lähtö kuin meillä. Damn, olis ollut kiva joraa näiden kanssa.

Juuri kun menimme takaisin hostelliin valmistautumaan hurjiin juhliin, saatiinki kuulla, että juhlat on peruttu jostain syystä. Kiitti vitusti. Odotettii näit pippaloit ties kuinka kaua. Noh, ei hätä oo tän näköne, keksittii lähtee hevoskärryi ajelulle! Saatinpaa myös kuulla, ettei Puolas saa juoda julkisesti, joten tehtiin reissuun colapulloon omat sotkumme = vodkacolaa. Haha.

Jaanun kans lens niin uskomatonta settii tos kyydis, että kaikkea en uskalla ees julkasta, sry. :<

Hevoskärryjen jälkeen menimme käymään hostellissa. Tutustuttiin uusiin ihmisiin juomapelin merkeissä. Mulla ei ollut mitää hajua mitä me pelattii ja jurriki alko olee kova. Se hevoskärryje juoma alko tekee selkeesti tehtäväänsä, mutta ei se mitään! Pelailtiin n tunti, kunnes päätettii lähtee yhessä baariin. Oli liian hauskaa, jopa niin hauskaa, etten muista edes kaikkea.

Löydettiin baari, mihi maksettiin n 50slotii sisäänpääsy maksua ja sen jälkee sai juoda mitä tahansa ilmaiseksi. Ihan mahtava paikka! Tosin pienessä jurrissani unohdin sen jossain vaiheessa ja ihmettelin kovasti miksi ihmiset anto mulle koko ajan ilmaseks shottitarjottimia. Iloisena ihmisenä vain halailin porukkaa ja kiittelin kovasti. Ihmiset nauro mulle ja kysy " Are u from Finland? " Mistä helvetistä ne sen ties?

Seuraavana aamuna arvottii mitä kaikkea tulikaan eilen tehtyä. Mä olin taas tehnyt tyypilliset; kadonnut kaikista Danin kanssa ja lopulta kadottanut Daninkin. Nick oli saanut jonku mimmin nron käteensä, eikä sillä ollut mitään muistikuvia kenen nro se oli.

Dan nauro mulle aamulla ja kysy olinko vielä jurrissa. No totta helvetissä olin, ku kerenny nukkuu koko viikonloppuna alle 9h! En muistanut ees, että oltiin vaihdettu Danin kanssa numeroita. Tääki oli Danin mielestä helvetin hauska juttu. Noh, ainakin hrralla oli hyvä mieli siitä huolimatta, että olin kadottanut hänet?

Sit alko muistuu mieleen mitä kaikkea olinkaan sitten yksinään touhottanut. Apua. Mä olin ollut totaalieksyksissä Krakowassa ja yrittänyt etsii meiä hostellia. Vihdoinkin kun löysin sen mestan koputin oveen. Yllätykseni oven avasi melkeinpä alaston mies joka pyysi mukaan juhliin. Vilkaisin huoneeseen, kämppä täys pelkkiä miehiä. Olin niin messissä! Meno oli näissä kemuissa iha hulvaton. En ollutkaan siis löytänyt Hostellia, vaan olin paikallisten kanssa heidän juhlissaan. Mahtavaa. Jossain kohtaan muistan istuneeni keittiön pöydällä ja pohtineeni, että jokin asia on vinossa.. Nää miehet oli ku revitty suoraan mallitoimistosta ja mä olin ainoo chiksi sielä. Noh, päätin antaa asian olla ja nauttia hyvästä seurasta. Eipä mennyt kauaakaan kunnes tajusin missä helvetissä olinkaan. Katselin ympärilleni, yht'äkkiä nämä mallipojat suutelivat keskenänsä, koskettivat toisiansa ja näytti siltä, että kohta asunnossa olisi kimppaorgiat. Okei, taisin eksyä homobileisiin, Taina nostaa kytkintä.

Tämän kerrottua kavereilleni ja räjähtivät nauruun. Miten helvetissä mä eksyn aina mitä ihmeellisimpiin paikkoihin?

Vaihdettuamme tarinamme lähdettii Jaanunkanssa tutustuu vähä maisemiinkin, että olis edes joitakin kuvia, joita voisimme näyttää vanhemmillemme.

Pakkohan jossain kohtaa oli mennä istuu varjoon ja nauttii siidereist ja vodkacolast. Maistettiin jopa jotain ihme juustomössöö hillon kans. Törkeen hyvää!

Tässä on teille arvoisat lukijat Mamas Hostellin keittiötä, missä pelailimme ja pelleilimme muutenvain.

Ja taas... Eksyttiin muutamalle.. Oli kyllä kostea viikonloppu ei muuta voi sanoa! Loma oli lyhyt ja loppui liian aikaisin. Mulle jäi jäätävä ikävä niitä ihmisiä kohtaan ja kauhee matkakuume. Aloin suunnittelemaan samantien uutta reissua. Ajankohtakin alkaa olemaan jo selvillä, mutta ei saa liikaa paljastaa vielä :)

Iloksenne kokeilen myös jotain uutta, videon laittamista!

Tässä videossa ollaan niissä hevoskärryissä. Kyllä, erittäin humalassa. Antakaa meille anteeksi <3

Koitan kirjottaa pian myös ed. viikonlopusta, jonka vietimme Jaanun, Katrin ja Katin kanssa Weekendeissä! Apua, niin paljon postattavaa, mutta niin vähän aikaa. Huomennakin olis mun tuparit ja siitäki pitäs postaa!