Kollaasi peruttu, sry.

Ensimmäisenä aloitan tämän postauksen pahoittelemalla. Eihän mulla ole kuvia niin paljoa, että voisin laittaa jokaisesta kk kuvaa tänne ja selitellä mitä viime vuonna tapahtui, koska mun kone kesällä, tai mun koneen kovalevy sano poks.. Ja sinne meni läjä korvaamattomia kuvia.. Opin virheestäni ja hankin itselleni ulkosen kovalevyn, joka on jatkuvassa käytössä. Varmuuden vuoksi. 

Aika on jälleen kerran mennyt nopeasti. Joululoma on ohi ja koulut on alkanut. Enkös mä maanantaina koulujen alkamiste kunniaksi murtanut varpaani. Voisinpa edes kehua, että kaaduin tms, missä se olisi mennyt, mutta eih.. Lähdin hirveellä kiirellä kohti eteistä, kun piti lähteä kouluun ja törmäsin jakkaraan. Aivan, mä osuin siis varpaallani niin lujaa jakkaraan, että se murtui. Tää on niin mun tuuria. Tajusin jo saman illan aikana, että se on murtunut, eikä vaan tärähtänyt, koska kipu ei helpottanut.

Noin 30min jakkaraan törmäämisestä

Noin 2 päivää myöhemmin törmäämisestä

Lääkärissäkin tuli käytyä kintun takia, mutta ei sen takia, että olisin halunnut otattaa röntgeniä, koska mitä helvettiä murtuneelle varpaalle tehdään ? Ei mitään. Siispä koko rtg (röntgen) oli mun kohdalla turha, ainoastaan aikaa meni ja vitutus kasvoi. Lääkäri ei meinaan suostunut kirjoittamaan mulle särkylääkkeitä ellen mene röntgeniin. Jes. Mulla meni terveysasemalla 2,5h ja mitä mä hyödyin? En mitään. Se resepti oli ihan turha myös, koska halusin hieman vahvempia särkylääkkeitä että pystyisin nukkumaan ja olemaan skarppina koulussa. Vitut, samoja lääkkeitä sain mitä mulla olis ollut kotona. 

Kävin passin uusimassa, että pääsee reissuihinkin. Eihän sitä koskaan tiedä minne elämä meitä johdattaa. Kuvassa näkyy Taina 10 vuotta nuorempana. Fuuck. Vertailin innoissani passin eroavaisuuksia, onhan tää uudempi kuosi hienompi. Takanakin jotain lumihiutaleita, sivuilla eläimiä jne. Khuul.

Eilen aloin miettimään kuinka esimerkiksi raskaus voi olla toisille suuri ilon aihe, ja toisille yksi murhe. Ei sitä koskaan tiedä voiko onnitella iloista tulevaa äitiä, vai istututko viereen halaamaan ja lohduttamaan. Eilen tuli tälläinen tilanne vastaan, mutta hänen kohdallaan tiesin samantien, ettei nyt onnitella, vaan nyt surkutellaan. Tilanne ei ollut niin helppo ja yksinkertainen kun voisi olla, vaan kaverini ei edes tiennyt olevansa raskaana, ennen kuin sai ilmeisesti keskenmenon. Pieni shokki siis. Jokaisella meillä on omat selviytymiskeinomme. Monet käyttävät huumoria. Mitä tahansa paskaa sataa niskaa - siitä on pakko keksiä jotain hyvää, että jaksamme eteenpäin. Toisilla vahvuus on avoimuus, he pystyvät kertomaan mitä tahansa, kenelle tahansa. He eivät jää märhetimään asioita itsekseen, vaan kertovat asiansa muille.

Myöskin se, että kokee jonkun kriisin ystävänsä kanssa yhdessä, mielestäni vain vahvistaa ystävyyttä. Vaikka itse en koe olevani kovinkaan hyvä lohduttaja, mutta osaan heittää aina silloin tällöin hyvää läpyskää, joka saattaa pelastaa tilanteen. Me tehtiin myös tämän kaverin kanssa suunnitelma, kun tää paska on ohi, me tehdään jotain kivaa yhdessä. En aio kertoa mitä, koska se jääköön minun ja ystäväni asiaksi :) Pitäähän ihmisillä olla jotain omaakin, right?

Nyt Taina katoaa jatkamaan siivouspäiväänsä, sillä sain oman pyykinpesukoneen eilen! Ette tiedäkkään kuinka luksusta on pestä pyykkiä KOTONA, eikä tartte a, raahaa pyykkejä vanhemmille pestäväks tai b, varailla aikoja pyykkituvasta ja toivoa, että saa ehkä samalle viikolle ajan.. 

Ensi kertaan siis! :)